ullis topbanner

 

Aloite nuorten varhaisen tuen kehittämisestä

Kaupunginhallitukselle

Nuorten mielenterveysongelmat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistuneet. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan Suomessa on jo 12 000 alle 30-vuotiasta työkyvyttömyyseläkkeellä ja heistä kolme neljästä on eläkkeellä mielenterveyssyistä. Erityisesti masennus on lisääntynyt hätkähdyttävästi; nuorilla miehillä 66 % ja nuorilla naisilla jopa 181 %. Psyyken lääkkeitä käyttävien alle 27-vuotiaiden määrä on tällä vuosikymmenellä kolminkertaistunut.

Masennus tai muu mielen sairaus on tietysti sairastuneille nuorille ja heidän läheisilleen rankkaa ja myös yhteiskunnallisesti pysäyttävä tieto. Hallituksestahan on kantautunut vaatimuksia ja myös suunnitelmia kansalaisten työuran pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta – tämä siis samaan aikaan kun yhä suurempi osa nuorista ei pysty työelämään ja moni heistä on vaarassa syrjäytyä pysyvästi.

Huolestuttavan kehityksen syistä tarvitaan lisää tietoa, mutta jotakin tiedetäänkin. Akatemian rahoittama lastenpsykiatrinen tutkimus on osoittanut 90-luvun laman lisänneen lasten tunne-elämän ongelmia, mikä on maallikonkin helppo ymmärtää. Lasten ja nuorten vanhempien lisääntyneet toimeentulohuolet ja uupumus jättävät väistämättä jälkensä lapsiin ja nuoruusikä on muutoinkin herkkää ja vaativaa aikaa. Yhä enemmän kuullaan nuorten kokemuksista, joiden mukaan he kokevat kohtuuttomina tämän ajan valtavat suorituspaineet. Nuoret kokevat koulun heijastavan aikuisten maailmaa, jossa kiire ja tehokkuus ovat arvostettuja asioita ja tarvetta kuunnella itseä ja omaa jaksamista pidetään heikkouden merkkinä. ( Kouluihin tuotua suorituskeskeisyyttä ei pidetä opettajien syynä, sillä myös opettajat ja muu koulujen henkilöstö on kuntien säästöpäätöksillä ylikuormitettu ja myös he toivovat rauhallisempaa oppimis- ja opettamisympäristöä).

Asiantuntijoiden mukaan masentuneen nuoren tulisi saada apua nopeasti. Jos hän ei saa sopivaa hoitoa noin puolessa vuodessa voi sairaus muuttua krooniseksi. Pitkittyessään sairaus voi viedä kokonaan nuoren ihmisen työkyvyn. Päätös työkyvyttömyyseläkkeestä on joidenkin nuorten kohdalla hyvä ja ehkä ainoa mahdollinen ratkaisu, mutta mahdollisimman pitkälle täytyy pyrkiä parantamaan ja auttamaan nuori opiskeluun tai työelämään.

Viime keväänä tuli julkisuuteen tietoa Lohjalla toteutetusta Omin jaloin-hankkeesta, jota pidetään onnistuneena varhaisen puuttumisen nuorisotyökokeiluna. Hankkeessa olennaista on se, että aikuiset, nuorisotyöntekijät tai muut sopivaksi katsotut auttajat, ottavat nuoreen aktiivisen kontaktin heti kun jotakin huolen aihetta ilmaantuu. Ongelman, mielenterveysongelman tai jonkun muun ei odoteta kärjistyvän, vaan huoleen reagoidaan välittömästi. Käytännössä tämä tarkoittaa riittävän nopeasti järjestettyä viittä tapaamista, joilla on huolella suunniteltu rakenne ja sisältö. Viidennellä kerralla mukaan otetaan myös nuoren vanhemmat.

Vaikka esimerkin mukainen toimintatapa edellyttäisi jonkin verran lisää nuorisotyöntekijöitä tai muita asiantuntijoita, on sen kaltainen varhainen puuttuminen kunnille varsin halpa tapa saada aikaan hyviä tuloksia nuorten syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisyssä. Uutta henkilöstöä ei ehkä välttämättä edes tarvita; Lohjan kokemusten mukaan tuloksia on saatu aikaan jo sillä, että kolme erityisnuorisotyöntekijää on käyttänyt hankkeeseen neljäsosan työajastaan.

Varhainen puuttuminen on parasta, oikealla tavalla tehokasta ja myös taloudellisinta auttamista, johon Porvoossakin tulee panostaa enemmän. Tämä ei tarkoita sitä, että jo syviin vaikeuksiin joutuneet terapia- ja muita palveluja tarvitsevat lapset ja nuoret voitaisiin jättää hoitamatta. Varhaiseen puuttumiseen panostamisella tavoitellaan sitä, että ongelmia ei syntyisi lisää. Lapsemme ja nuoremme voisivat paremmin ja selviytyisivät ilman kasvavia sosiaali- ja terveyspoliittisia investointeja.

Edellä olevaan viitaten ehdotan, että Porvoossa tehostetaan lasten ja nuorten varhaista auttamista esim. Lohjan mallin mukaisesti.

Porvoossa 30.7. 2009

Ulla-Leena Alppi

 

Kaupunginjohtajan valinta valtuustossa 17.6. 2009

Kun kahden pätevän ehdokkaan joukosta toinen on nainen, ei Porvoon nyt tulisi hukata mahdollisuutta liittyä niiden kuntien joukkoon, jotka ovat modernisti valinneet ykkösjohtajakseen naisen. Porvoossa valinta olisi historiallinen, ainutkaan nainen ei tähän mennessä ole mahtunut miesjohtajien pitkään riviin kaupungin melko pitkän historian aikana.

Toissakertaisella valintakierroksella jo ehdotin tässä salissa valittavaksi naisjohtajaa, mutta silloin valinta ei osunut häneen.

Olen kuullut espoolaisten eri valtuustoryhmien valtuutettujen kehuneen nyt ehdolla olevaa Kaisu Toivosta erinomaiseksi opetustoimen johtajaksi, jonka kapasiteetin riittävyydestä myös kaupunginjohtajan tehtävään kaikki ovat vakuuttuneita. Nykyisessä virassaan Kaisu Toivosta on arvostettu muun muassa siitä, että hänellä on toimissaan myös asukasnäkökulma eli hänen tehtävässään erityisesti oppilasnäkökulma. On todella tärkeää, että johtaja ei arvioi asioita ainoastaan hallinnon ja rakenteiden kautta, vaan myös kuntalaisten kautta. Itse pidän äärettömän tärkeänä asiana sitä, että johtotasolla kuntalaiset nähdään voimavarana, jonka kanssa oikeasti halutaan olla vuorovaikutuksessa sen sijaan että heidät nähtäisiin vain kulueränä, mihin ajatteluun etenkin näinä laman aikoina on vaarallisen helppoa luiskahtaa.

Kun henkilövalinnoissa puhutaan sukupuolinäkökulmasta, ei kyse ole siitä, että jompikumpi sukupuoli olisi toistaan parempi. Kyse on elämänpiirien ja kokemusten erilaisuudesta. Epäilemättä naisten ja miesten kokemusmaailmat ovat viime vuosikymmenten aikana jonkin verran lähentyneet ja jopa positiivisesti sekoittuneet, mutta tosiasia on se, että edelleen naiset ja miehet ammentavat tietoa ja ymmärrystä paljolti erilaisista kokemuksista. Sen vuoksi on tärkeää valita johtotehtäviin tasapuolisesti kummankin sukupuolen edustajia, erilaisia vahvuuksia päätöksentekoon.

Omalta kannaltani tässä puhutaan periaatteista, joiden uskoin tulleen puhutuiksi jo viimeistään 80- luvulla, jolloin teimme eduskunnassa tasa-arvolakia ja sukunimilakia ja pohjustimme jo lakia sukupuolikiintiöistä. Tätä työtä tehtiin yli ja ohi puoluerajojen ja myös eduskunnan ulkopuolella. Esim. presidentinvaaleissa 1994 toimin näkyvästi Eeva Kuuskosken tukiryhmässä, vaikka ehdokkaana oli myös oman puolueen Claes Andersson, arvostamani ihminen. Olin tasa-arvotyössä tosissani jo tuolloin ja niin nytkin. Samaa ennakkoluulottomuutta toivon nyt 2000- luvulla täällä erityisesti naisvaltuutetuilta. On aika valita oman sukupuolemme pätevä ehdokas.

 

Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 29.4. 2009

Porvoolaisesta kulttuuritahdosta antaa merkillisen kuvan se, että pitkään paikoillaan junnannut taidetehdashanke sai tuulta purjeisiin vasta silloin, kun mukaan kuvaan tuli bisnesvetoisuus ja runsaasti kaupallisia rakennushankkeita.

Kuten taiteessa ja kulttuurissa tarvitaan luovuutta myös politiikassa, mutta lisäksi poliittisessa päätöksenteossa on pakko olla myös jossain määrin agnostikko – etenkin näissä taloudellisissa oloissa. Neljän viikon takaisessa valtuuston kokouksessa valtuuston suuri enemmistö oli sitä mieltä, terveysasemat pidetään kuukauden sijasta suljettuina kaksi kuukautta ja että koulujen opetusryhmien kokoa voidaan suurentaa. Kaupunginhallituksen toissapäiväisellä päätöksellä koko kaupungin henkilöstö lomautetaan, koska rahasta on niukkuutta.

Tänään täällä ollaan valmiita ottamaan taloudellisia riskejä, joiden suuruutta ei kukaan osaa laskea. On sanottu että riskit ovat myös mahdollisuus. Tässä puheessa unohdetaan se, että kunta ei voi toimia kuten maksimaalista voittoa tavoitteleva liikeyritys, meillähän kyse on veronmaksajien rahoista.

Vasemmistoliiton mielestä ei ole mitään kielteistä siinä, että taidetehdasprojekti on laajentunut ja että mukaan tulee myös kaupallisia elementtejä. Olisi tosiaan hyvä etteivät porvoolaisten eurot valu pois täältä, vaan tukisivat paikallista liiketoimintaa. Länsirannan elävöittäminen ja nivominen paremmin osaksi kaupunkikeskustaa on siis sinänsä oivallinen asia. Itsekin olen ollut näyttämässä sille keltaista valoa, joka – kuten tiedetään - tarkoittaa sitä, että on edettävä suurta varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen.

Näin ei nyt ole tapahtumassa, siitä on kysymys kritiikissäni.

Olen käynyt paperivuorta läpi yhdessä sekä rakentamisen että talouden asiantuntijoiden kanssa, eivätkä kaikki asiakirjat ole vakuuttaneet realistisuudella. Koko konseptihan on hyvin erikoinen, ja nyt kun sopimukset ovat käsillä on selvää, että niihin liittyy kaupungin – kuntalaisten – kannalta liikaa riskejä. Kukaan ei tiedä mitkä tulevat olemaan kulut kaupungille. 35 000 euron nettomeno kuukaudessa tuskin on riittävä. Oli oikein vaatia ennen päätöksentekoa riskianalyysia, mutta väärin luottaa niin pintapuoliseen analyysiin.

Yhtenä esimerkkinä epärealistisuudesta ovat arviot Matkailutehtaan menestymisen mahdollisuuksista.Niitä on suuresti yliarvioitu. Alustavassa budjettiehdotuksessa vuodelle 2011 lippujen ja matkailupalvelujen tuotoiksi on arvioitu yli miljoona euroa ja koko tuottopuoli on liian ylimalkainen, vaikka kyse onkin alustavasta ehdotuksesta.

Julkisuudessakin jo monta kertaa nähty vertaus Tampere-taloon on paljonpuhuva. Hyvällä käyttöasteella toimivan, pohjoismaiden merkittävimmän kulttuuri- ja konferenssikeskuksen, Tampere-talon vuosiliikevaihto on on 5,5 miljoonaa euroa ja meidän perustettavan matkailutehtaan liikevaihdoksi arvioidaan jo vuonna 2011 3 milj. euroa. Mihin tämä perustuu?

Kaupungin kasvuennuste ja ilmeisesti siihen nojaava arvio Mediacenterin kävijämääristä on häikäisevä sekin. ApulaiskaupunginjohtajaUjula totesi kävijäennusteiden olevan Mediacenterin vastuulla. Olen eri mieltä; kyllä kaikki mihin nojaamme tässä päätöksenteossa on meidän vastuullamme.

Taidetehdashankkeen hallinto- ja liiketoimintamalli kuulostaa turhan moniportaiselta ja monimutkaiselta ja vaatisi lisää valmistelua. Aikalisä olisi paikallaan koko hankkeen osalta. Silloin valtuustonkin olisi mahdollista pohtia erilaisia vaihtoehtoja kehittää Länsirantaa – esimerkiksi Arto Niemelän esittämän vaihtoehdon suuntaisesti. Itse en kyllä hyväksyisi koko Taidetehtaan purkamista, mutta Niemelän esityksissä olisi joka tapauksessa aineksia Porvoon mittasuhteisiin järkevälle ratkaisulle.

Ymmärrän kuitenkin ettei asian palauttaminen uuteen valmisteluun ole enää tässä vaiheessa realistista, joten ainoaksi mahdollisuudeksi itselleni jää kannattaa esitysten hylkäämistä. Kannatankin – osin eri perustein - valtuutettu Ruohonen-Lernerin hylkäysehdotuksia.

Tapahtumaketju joka valtuuston päätöksen jälkeen lähtee liikkeelle ei ole enää valtuuston käsissä, tämä on tärkeää huomioida nyt.

 

 

Aloite lapsivaikutusten arvioinnista päätöksenteossa

Kaupunginhallitukselle

YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 20.11. 2009 kaksikymmentä vuotta. Sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus ja koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Meneillään olevan juhlavuoden aikana on tarkoitus edistää lasten sosiaalisia, sivistyksellisiä, taloudellisia ja inhimillisiä oikeuksia. Päätöstentekoon tulee ottaa systemaattisesti lapsipoliittinen näkökulma.

Lapsipoliittinen näkökulma päätöksenteossa tarkoittaa sitä, että lähtökohdiksi otetaan seuraavat periaatteet:

Lapsella on oikeus hoivaan ja turvaan.

Lapsella on oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista.

Lapsella on oikeus osallistua itseään koskevien asioiden käsittelyyn ja päätöstentekoon.

Aikuisille kuuluvaa vastuuta ei voida siirtää lapsille, mutta lasten tulee voida vaikuttaa elinympäristöönsä ikätasoisesti. Tässä on kotien ohella erityisesti kouluilla ja päiväkodeilla oma tärkeä tehtävänsä.

Aikuisten toiminnassa olennaista on kehittää päätöksentekoa niin, että jokaisen päätöksen yhteydessä kysytään ja arvioidaan miten kyseinen päätös vaikuttaa lasten ja heille tärkeiden ihmisten elämään. Tällä kysymyksellä voi aloittaa päätöksenteon lapsivaikutuksen arvioinnin ( lavaus ). Kyse on samankaltaisesta arviointimenetelmästä, jonka käyttöönotto sukupuolivaikutusten ( suvaus ) osalta on kirjattu mm. maan hallituksen hallitusohjelmaan. Ohjelman mukaan jo viime vuoden valtion tulo- ja menoarvion valmistelussa piti noudattaa suvausta.

Täsmällisiä tietoja ja malleja lapsivaikutusten arvioinnista saa Stakesin julkaisusta Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi / Sirpa Taskinen / 2006.

Porvoossa ollaan valmistelemassa mittavaa talouden säästöohjelmaa, sen osana kouluverkkoselvitystä, sekä ensi vuoden talousarviota. Kaikissa näissä asiakirjoissa on tärkeää pohtia miten päätökset tulevat vaikuttamaan lasten arkeen. Lisäävätkö ne lasten turvallisuutta ja hyvinvointia, myös luottamusta aikuisten maailmaan. Vai lisäävätkö turvattomuutta, pahoinvointia ja epäluottamusta aikuisiin.

Edellä olevaan viitaten ehdotan, että Porvoossa otetaan käyttöön lapsivaikutusten arviointi.

Porvoossa  21.4. 2009

Ulla-Leena Alppi

 

Kaupunginvaltuusto 1.4. 2009

Puheenvuoro talouden tasapainottamisohjelmaan

 

Tässä salissa ei saa riitaa aikaiseksi siitä, etteikö taloustilanne ole vakava, eikä siitäkään etteikö säästöjä tule tehdä. Siitä sen sijaan on selvästikin erilaisia näkemyksiä m i k ä säästää. Valtuutetun vastuuta on se, että pohditaan tehtävien päätösten seurauksia kuntalaisten arkeen.

 

On pitkän aikavälin ratkaisujen seurausta, että taloudessa ollaan tässä jamassa. Paitsi osittain epäonnistuneista paikallisista päätöksistä on kyse myös paljon laajemmasta asia- sekä päätöskokonaisuudesta.

Lyhyesti. Pohjoismaisissa kehittyneissä yhteiskunnissa on yleisesti sitouduttu huolehtimaan  ihmisten sosiaalisista, terveydellisistä, ja sivistyksellisistä oikeuksista, ympäristön suojelusta, ja monista muistakin asioista. Kaikkea tätä tarkoittavia lakeja on eduskunta säätänyt, ja näin asettanut kunnille lukuisia uusia velvoitteita. Kaikki ne maksavat, ja kasvukunnissa tietysti eniten.

Uusien velvoitteiden asettaminen ei kuitenkaan ole merkinnyt vastaavaa taloudellista satsausta, vaan kuntien taloudelliset vastuut ovat suhteellisesti kasvaneet. Jopa nyt maailmanlaajuisen talouden taantuman oloissa on valtiolta tullut lisätuki ollut riittämätöntä. Valtion tukeen ei voida tuudittautua – eikä totisesti luottaa tämän hallituksen aikana – mutta valtiolta on oikeus odottaa kohtuutta siinä millaisiin talousvaikeuksiin kunnat ajetaan.    

Kuten sanottu, omia kuntatason virheitäkin on tehty. Täällä salin oikealta laidalta ei ehkä kannata esiintyä kovin opettavaisena. Päinvastoin syytä itsetutkiskeluun on erityisesti ryhmillä, joilla tässä salissa on ollut enemmistövalta.

Vasemmistoliitossa on pitkään oudoksuttu esim. tapaa, jolla Porvoossa valmistellaan talousarviot. Bbudjetin tekemisen lähtökohta on virheellinen, kun lähtökohtana on edellisen vuoden talousarvio sen sijaan että se olisi edellisen vuoden toteutuma, tosiasialliset menot ja tulot. Nykyisellä systeemillä ei voi syntyä muuta kuin epärealistisia talousarvioita ja niistä seuraavia ongelmia.

  Kun vaikeudet ovat syntyneet pitkällä aikavälillä ei niitä myöskään voiteta kuin paremmalla budjettivalmistelulla sekä usean vuoden tasapainottamisohjelmalla, joka ei voi olla samankaltainen kuin edellisen laman oloissa. Täysin väärin hoidetusta lamasta juustohöyläleikkauksineen maksetaan vieläkin laskua mm. kasvaneena lastensuojelun tarpeena.   

Kannatan toimia, joiden säästövaikutukseen uskon. Osa nyt ehdotetuista ensi vaiheen toimenpiteistä on kuitenkin kestämättömiä sen vuoksi, että ne eivät säästä, vaan todennäköisesti kasvattavat ongelmia ja lisäävät menoja. En voi ymmärtää miten päätöksentekijöille voivat kelvata pelkät laskennalliset numerot papereissa ilman että olisi käyty kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä mihin ratkaisut käytännössä johtavat tai voivat johtaa. Tasapainottamisohjelman huolellinen, myös sen konkreettisia vaikutuksia arvioiva valmistelu ei olisi vaatinut montaa lisäviikkoa.

 

Kokoomusryhmä esitti voimakasta kritiikkiä sosiaali- ja terveystoimen riittämättömistä leikkauksista. Tässä puheessa ei nähdä lainkaan sitä, että sosiaali- ja terveystoimessa pidetään huolta sairaista, iäkkäistä, köyhistä, tai muutoin vaikeuksissa olevista ihmisistä eikä sille voida asettaa mekaanisesti samaa säästötavoitetta kuin jollekin toiselle toimialalle.

 

Yksi ongelmia lisäävä toimenpide on terveysasemien kesäsulkujen pidentäminen kuukaudesta kahteen. Näin pitkillä suluilla saattaa olla todella isoja vaikutuksia esim. huonokuntoisille vanhuksille, pienille lapsille ja kenelle tahansa. Hoitotakuu ei tule toteutumaan. Kyse on äärimmäisen tärkeän peruspalvelun tuntuvasta rajoittamistoimesta. Kuka kantaa vastuun siitä, jos terveyspalvelujen puutteen vuoksi syntyy vakavia terveydellisiä ongelmia? Pitkä sulku tarkoittaa paitsi kuntalaisten perusoikeuksien polkemista myös hoitajien ja lääkäreiden kuormittumisen kasvamista. Siihen ei todellakaan ole varaa.

 

Vanhusneuvosto on tänään jättänyt valtuustoryhmille oman lausuntonsa tasapainottamisohjelmasta. Kesäsulkujen lisäksi he kiinnittävät huomiota hoitotarvikkeiden, lääkkeiden ja apuvälineiden ostojen supistamiseen, jotka voivat johtaa potilaan tervehtymisen vaikeutumiseen, sekä kuljetuspalvelujen supistuksiin. Tänään tulevat voimaan kuljetuspalvelujen uudet myöntämisperusteet, jotka jo heikentävät palveluja. Olisi perusteltua katsoa ensin tehtyjen muutosten vaikutukset, kuten Vanhusneuvosto ehdottaa.

 

Varsinainen kukkanen huonosti mietityissä leikkauksissa on kansalaisjärjestöjen yleisavustusten  lakkauttaminen. Kyse on kaupungille pienestä summasta, mutta monille järjestöille, etenkin toimitilojen suurten vuokrankorotusten jälkeen, olennaisesta tuen menetyksestä. Vanhusneuvoston lisäksi valtuustoryhmiin ovat vedonneet useat sosiaali- ja terveysalan yhdistykset. He muistuttavat kuntalain 27 pykälästä, jonka mukaan ” valtuuston on edistettävä kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista mm. avustamalla asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa”. Kaupungin tulisi olla erittäin kannustava suhtautumisessaan toimintaan, joka ei maksa paljon, mutta jolla on selkeästi ihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevä vaikutus.

Olen yrittänyt saada neuvotteluissa aikaan edes kompromissiratkaisua, jossa edes puolet yhdistysten avustuksista jätettäisiin voimaan, mutta valitettavasti vastaantuloa ei tapahtunut.

 

Sivistystoimen leikkauksissa järkyttävät opetusryhmien suurenemiseen johtavat tuntikehysten leikkaukset. Eikö mikään tieto lasten levottomuuden ja pahoinvoinnin lisääntymisestä merkitse mitään? Mitä pitää tapahtua ennen kuin otetaan todesta se, että lapset tarvitsevat kasvuunsa ja oppimiseensa riittävän rauhallisen ympäristön ja riittävästi yksilöllistä tukea. Opetusryhmien pienentämiseen on jopa valtiolta saatu jonkin verran rahaa ja on käsittämätöntä, että nyt ollaan tekemässä päinvastaista päätöstä.

Hyvin karua on sekin, jos lapset eivät saa edes ensimmäistä koulukirjaansa, aapista, koskemattomana, mutta suurin kielteinen merkitys on liian suurilla opetusryhmillä. Jo nyt vaikeuksissa oleville syrjäytymisvaarassa oleville lapsille tämä muutos voi olla kohtalokas.  Leikkaus tässä kohdassa kuuluu myös täysin näennäisiin säästöihin – tämä leikkaus tulee vain lisäämään ongelmia ja siten myös menoja.

 Arvoisa puheenjohtaja, ehdotetuissa noin 75:ssä leikkausehdotuksessa on useita kohtia, joiden säästövaikutukset voi kyseenalaistaa. Kun kaupunginhallituspuolueiden valtuutetut, tai valtaosa heistä, tuntuu sitoutuneen kaupunginhallituksen esityksiin, en näe mielekkääksi äänestyttää jokaisesta kohdasta. Teen kolme muutosehdotusta koskien kaikkein huonoimmin perusteltavissa olevia leikkauksia.  

Esitän, että tuntikehyksiä ei muuteta.

Esitän, että terveysasemien kesäsulkuihin ei lisätä kuukauden jatkoaikaa.

Esitän, että sosiaali- ja terveystoimen yleisavustuksia ei lakkauteta.

  

Puheenvuoro valtuustossa 1.4. 2009

Jakarin ja Svartsån koulujen lakkauttaminen kuluvana syksynä on huonosti perusteltu esitys. Lakkauttamista perustellaan talouden säästöillä, mutta säästövaikutus olisi lähes olematon. Koululaisten vanhempien ja kaupungin virkamiesten talouslaskelmien välillä on huomattava  90 000 euron ero, enkä ole saanut vastausta kysymykseen mistä noin suuri ero johtuu. Kun opettajat siirtyvät muihin kouluihin ja kun tyhjäksi jäänyttä kiinteistöä on joka tapauksessa huollettava, mistä kummasta väitetyt säästöt syntyvät! Toivon, että virkamiehet valaisevat tätä asiaa ennen valtuuston  päätöksentekoa.

Kyläkoulujen lopettamispäätös ei ole linjassa myöskään Porvoon strategian kanssa. Porvoohan on tyypillisesti kaupunki, jossa on pieni ydinkeskusta ja ympärillä laajat maaseutumaiset alueet. Kylissä koulut ovat ainoa kunnallinen palvelu ja koulut ovatkin kylissä paljon enemmänkin kuin koulu.

Kolmanneksi menettelytapa on asukkaista ja asukasdemokratiasta piittaamaton, asiallisen ja hyvän hallintotavan vastainen. Koululaisten vanhemmat ovat esittäneet valtuutetuille tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät hallintotapaan, talouteen, palvelun laatuun sekä lasten hyvinvointiin. Näihin tärkeisiin kysymyksiin heillä on oikeus saada vastaukset. Erityisesti näinä lasten pahoinvoinnin lisääntymisen aikoina pitäisi jo osata arvostaa sitä turvallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemusta, jota pienemmissä kouluissa on lapsille helpompi antaa. Koko yhteiskunta tarvitsisi kipeästi lisää juuri sitä  ja on käsittämätöntä, että valtuusto on nyt viemässä kehitystä aivan toiseen suuntaan.

Olenkin sitä mieltä, että vain vajaa vuosi sitten hyväksyttyyn kouluverkkoon ei tule puuttua nyt. Päätöksenteko ei voi olla näin tempoilevaa. Seuraava kouluverkkoselvitys on syytä tehdä huolella niin että siinä saavat painoa myös sisällölliset kysymykset talouden ohella.

Kannatan valtuutettu Nurmen tekemää ehdotusta, että Jakarin ja Svartsån kouluja ei lakkauteta.

 

Valtuustoaloite sähköisen viestinnän tietosuojalain antamien valtuuksien käyttöönottamattomuudesta.

Kaupunginhallitukselle

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mukaan sähköisen viestinnän tietosuojalaki eli Lex Nokian käyttöönottaminen kunnassa vaarantaa kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden perusoikeuksia muun muassa rajoittamalla kunnan työntekijöiden yksityisyyden suojaa ja viestinnän tietosuojaa. Laki koskee yhteisötilaajan oikeutta käsitellä sähköisen viestinnän tunnistetietoja.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki antaa yhteisötilaajille poliisia suuremmat oikeudet työntekijän tunnistetietojen saamiseen. Lain soveltaminen vaarantaa myös tiedotusvälineiden lähdesuojaa ja on ongelmallinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamien ihmisoikeuksien kannalta. Useat oikeusoppineet, kansalaisjärjestöt ja poliisin edustajat ovat todenneet lain epäkohdat ja puutteet.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mukaan kunnan ei tule yhteisötilaajana soveltaa sähköisen viestinnän tietosuojalakia missään toimivaltaansa kuuluvassa asiassa, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tämä koskee kunnan toimintaa työnantajana sekä esimerkiksi kunnan kirjastoja, oppilaitoksia, kunnan omistamia taloyhtiöitä, kuntien liikelaitoksia ja osakeyhtiötä sekä kuntayhtymiä.

Esitänkin, ettei  Porvoon kaupunki ota missään toiminnassaan käyttöön Lex Nokiana tunnetun sähköisen viestinnän tietosuojalain mukanaan tuomia valtuuksia.

Porvoossa 10.3. 2009

Ulla-Leena Alppi

 

Valtuustoaloite pitkäaikaistyöttömien aktivointitoimien kehittämisestä

Kaupunginhallitukselle

Vuoden 2006 alusta, Vanhasen 1. hallituksen aikana tuli voimaan työmarkkinatukilakiuudistus. Lain tarkoituksena oli kannustaa kuntia työllistämään pitkäaikaistyöttömiä. Laki rankaisee kuntia, jotka eivät aktivoi työmarkkinatuen saajia, joille on kertynyt vähintään 500 päivää työmarkkinatukea. Kunnat joutuvat maksamaan puolet työttömyyskustannuksista. Jos kunta aktivoi työttömät, valtio ei peri kunnilta ”sakkoa”.

TE- keskuksen tilaston mukaan useat kunnat ovat lain voimaantulon jälkeen eli vuodesta 2006 lähtien maksaneet suuria summia  ”työllistämissakkoa” valtiolle (käytännössä Kelalle) siitä, etteivät ne ole aktivoineet 500 päivää työttömänä olleita passiivisella työmarkkinatuella olleita ihmisiä.  Porvoossa tämä summa on peräti 3. 694. 329 euroa. Tällä rahalla Porvoo olisi voinut työllistää paljon ihmisiä ja hankkia kunnalle verotuloja, joita tarvittaisiin hyvän palvelutason turvaamiseksi.
Vuonna 2006 Porvoon maksuosuus oli 1. 426.435 euroa euroa, vuonna 2007 1. 315. 006 euroa ja vuonna 2008 tammi - syyskuussa  952. 888 euroa.  Loppuvuoden tiedot puuttuvat. Vuonna 2006 Porvoossa oli 458 sellaista työmarkkinatuen saajaa, joista kunta joutui sakkoa maksamaan. Vuonna 2007 heitä oli 410 ja viime vuoden elokuun loppuun mennessä 392 henkilöä. Ennen lain voimaantuloa vuonna 2005 kyseisiä pitkäaikaistyöttömiä oli 523.  
Suomesta löytyy myös kuntia, jotka ovat pystyneet pienentämään työllistämissakkoaan mm. kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatukitöiden avulla. Nämä kunnat ovat säästäneet kunnan koosta riippuen satoja tuhansia, isoimmat jopa miljoonia euroja. Millainen rooli pitkään toimineilla Työvoiman palvelukeskuksilla on ollut näissä kunnissa olisi tärkeää selvittää.
Kaikkein tärkeintä on se, että kunnissa on pystytty ehkäisemään syrjäytymistä, parantamaan työllisyyttä ja avustamaan eläkkeelle ne henkilöt, jotka eivät työttömyyskortistoon kuulu.
Vertailtaessa kuntien aktivointitoimien tasoa on Porvoon taso vain 18 % kun koko maan keskimääräinen taso on 32 %.

Esitänkin, että Porvoossa
-          perustetaan välittömästi luottamushenkilöistä sekä viranhaltijoista koostuva työryhmä, joka miettii miten pitkäaikaistyöttömien aktivointi kunnassamme toteutetaan.
-          nimetään viranhaltija, joka seuraa työllisyysasioita koskevia lainsäädännön muutoksia.
-          työryhmä tekee valtuustolle viimeistään huhtikuun loppuun mennessä konkreettisen esityksen rahoitussuunnitelmasta ja aktivoinnin toteuttamissuunnitelmasta.
-          valtuusto saa neljännesvuosittain tiedot siitä paljonko kunta on maksanut Kelalle ”työllistämissakkoa”.

 

Porvoossa 29.1. 2009

Ulla-Leena Alppi

 

 

Aloite lisämäärärahasta perhetyöntekijän palkkaamiseen

Kaupunginhallitukselle

Kaupunginvaltuusto on 17.12. 2008 käsitellyt uuden lastensuojelulain edellyttämän lastensuojelusuunnitelman. Sen mukaan tilanne useissa lapsiperheissä on vaikeutunut vuosi vuodelta. Perheissä on vaikeita päihde- ja / tai mielenterveysongelmia, ja niiden lisäksi monia sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia. Nämä vaikeudet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla perheiden lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Tämä kehityssuunta on valtakunnallinen. Porvoossa lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2007 peräti 528, joista 87 liittyi huoleen lapsesta, 71 vanhempien päihteiden käyttöön ja 57 lapsen päihteiden käyttöön. Muita syitä olivat mm. lapsen / nuoren rikollinen käyttäytyminen, näpistykset, sekä lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta. ( lastensuojelusuunnitelman sivu 9).

Päättyvänä vuonna 2008 lastensuojeluilmoituksia oli 29.12 mennessä tehty 523. Viime vuoden luku siis todennäköisesti ylittyy hiukan ja tulevina vuosina uuden lain mukaisten käytäntöjen vakiinnuttua ilmoitusten määrä voi entisestään lisääntyä, sillä lain 25 pykälässä ilmoitusvelvollisuutta painotetaan ja laajennetaan.

Lastensuojelun tämänhetkiset voimavarat ovat riittämättömät. Kuten lastensuojelusuunnitelmassa todetaan, ovat asiakasmäärät sekä asiakkaiden ongelmien kasaantuminen ja monimutkaistuminen lisänneet työn määrää. Tällä hetkellä pystytään tekemään lähinnä korjaavaa lastensuojelutyötä, puuttumaan jo ilmenneisiin ongelmiin. Lain edellyttämää ennaltaehkäisevää työtä ei nykyisillä voimavaroilla pystytä tekemään riittävästi. Vuoden 2008 syksyllä alkanut perheneuvolatyö tullee parantamaan tilannetta tulevina vuosina, mutta välittömästi tarvitaan myös lisää perhetyöntekijöitä, jotka pystyisivät löytämään riskiryhmiin kuuluvia perheitä ja lapsia jo ennen kuin ongelmat ehtivät vaikeutua.

Lastensuojelusuunnitelman toimenpide-ehdotuksiin kuuluvat perhetyöntekijöiden lisäämisen ohella mm. lapsiperheiden kotiavun lisääminen, sosiaalityöntekijöiden lisääminen, nuorisokotihankkeen käynnistäminen, ehkäisevän toimeentulotuen määrärahan nostaminen, laatua korostava ostopalvelujen kilpailuttaminen, sekä ylikunnallisen päihdeprojektin tarpeiden huomioiminen talousarviossa. Mitä pitemmälle toimenpiteiden toteuttamista siirretään, sitä todennäköisemmin ongelmat kasvat ja monimutkaistuvat, ja niiden hoitaminen tulee yhä kalliimmaksi. Edes osa lastensuojelusuunnitelman perustelluista ehdotuksista tulisi sisällyttää jo ensi vuoden talousarvioon.

Ehdotammekin, että vuoden 2009 talousarvioon lisätään 40 000 euron määräraha yhden lastensuojelun perhetyöntekijän palkkaukseen.

Porvoossa 30.12. 2008

Ulla-Leena Alppi

Christer Björkstrand

 

Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 17.12. 2008

Vasemmistoliiton ryhmässä olisimme halunneet palvelustrategian, jossa punaisena lankana olisi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys.

Tämä tarkoittaisi palvelustrategiassa sitä, että siinä ilmaistaisiin vahvasti huoli ympäristön tilasta ja uhista, sekä hyvinvointivaltion murenemisesta ja syrjäytymiskehityksen vaaroista, ja siihenkin liittyen tietoinen pyrkimys kehittää palveluja paitsi kuntalaisten hyvinvointia, myös kuntalaisten tasa-arvoa edistävällä tavalla. Tällöin erityisen huolenpidon kohteena olisivat lapset ja nuoret, vanhukset, sekä aikuisväestöstä myös ne ihmiset, joilla on ollut elämässään heikoimmat lähtökohdat pärjätä.

Ryhmien välisissä neuvotteluissa yhteisesti hyväksytty lisäys syrjäytymiskehityksen merkityksestä palvelujen kehittämiselle on välttämätön. Se tosin jää melko irralliseksi lauseeksi strategiassa, mutta joka tapauksessa nostaa tärkeän asian esiin.

Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen ajatuksen sijaan tekstissä kulkee läpäisyperiaatteella mukana vahva kilpailutususko. Tilaaja-tuottajamalliin yhä enemmän siirtymisen tavoite on kuljetettu paperiin ilman kunnollista keskustelua ja selvityksiä, joiden tekemiseen vain viitataan.

Luonnoksesta onkin vaikeaa löytää sellaista henkeä, että ensisijaisesti ja voimakkaasti haluttaisiin kehittää kunnan omaa toimintaa palvelujen järjestäjänä. ( Näitä asioita käsitteleviin muutamiin kohtiin tehtiin ennakkokäsittelyissä joitakin muutoksia; jyrkimmät kannanotot yksityistämisen suuntaan loivennettiin, mutta eivät ne muuta tekstin luonnetta). Kunnilla kuitenkin on kaikissa tärkeimmissä palveluissa ylivertaista osaamista. Ongelmiakin on, mutta ratkaisu ei tule olla palvelujen siirtäminen lisääntyvästi yksityisille, vaan kunnan palvelujen voimakas kehittäminen.

Työntekijöille esimerkiksi on annettava enemmän valtaa ja vastuuta suunnitella, organisoida ja toteuttaa omaa työtään. Useat tutkimukset vahvistavat sen, että mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön on varmin tapa torjua uupumusta ja ylläpitää työssä jaksamista.

Kehittämistä olisi myös se, että ajatellaan palvelukokonaisuuksia uudelleen.

Meillä ei palvelustrategiaa tehtäessä ole käyty kunnon keskustelua siitäkään mitä tarkoitetaan kunnan ydinpalveluilla. Johtavat viranhaltijat tapaavat helposti määritellä ydinpalveluiden ulkopuolelle kuuluviksi ns. suoritustason työt. Erityisesti näitä on viime vuosina ulkoistettu ja yksityistetty.

Työntekijöiden aseman ohella palveluiden luokittelussa ydinpalveluihin ja tukipalveluihin on muitakin ongelmia. Tukholmassa tehtiin joitakin vuosia sitten tutkimus, jonka mukaan huonoon kouluilmapiiriin ja oppilaiden uupumiseen vaikutti liian suurten ryhmäkokojen lisäksi juuri puutteellinen kouluruokailu ja siivous. Eli oppiminen kärsii riippumatta siitä, missä kohdin palveluketjua laatu pettää. Ja se todellakin helposti pettää, jos kilpailutuksessa määräävin tekijä on palvelun hinta.

Tuottavuuteen liittyvä kilpailutususko ei välttämättä ole pyyteetöntä huolenpitoa veronmaksajien rahoista. Liikkuuhan erityisesti terveyspalveluissa miljoonia euroja – Suomen mittakaavassa miljardeja – ja tätä pottia jakamaan haluavat myös yksityiset palveluntuottajat. Siinä ei ole kunnan kannalta huomautettavaa silloin, jos yksityiset palvelut täydentävät pakkotilanteissa kunnan omia terveyspalveluja. Käytännössä yksityiset terveyspalvelut ovat lisääntymässä, eikä se todellakaan ole vain tekninen kysymys ja ongelmatonta senkään vuoksi, että kun osaavia palveluntuottajia ( esim. lääkäripalveluissa) on vähän, ei mitään todellista kilpailua synny.Tällöin harvat palveluntuottajat pääsevät määräävään asemaan. Kilpailutus ei ylipäätään sovi kaikkialle. Miten vaikkapa lastensuojelussa määritellään tuottavuus? Miten vanhustyössä? Tai päihdetyössä?

Kilpailluttamisen ja ulkoistamisen ongelmat ovat tosiasioita, mutta jostakin syystä Suomessa on käynnissä kova kilpailuttamisuho ja kuntien oman toiminnan kehittäminen on jäämässä sen jalkoihin. Käsittämättömän vähän on keskusteltu siitäkin, että kilpailuttaminen voi olla myös luovuuden pahin vihollinen. Kilpailutuskeskustelua käydään vain yritystalouden näkökulmasta, ei kunnan. Jos sitä käytäisiin kunnan näkökulmasta, puhuttaisiin myös siitä, millaisia kilpailutekijöitä mille tahansa kunnalle ovat hyvin toimivat palvelut, tai vireä kulttuurielämä. Professori Kari Uusitalo on puhunut viisaasti siitä, miten ”kilpailukyky voi olla myös sitä, että lapset saavat kasvaa ihmisiksi, jotka löytävät omat lahjakkuutensa ilman kilpailua”.

Myös niin merkittävä asia kuin ilmastonmuutos ja sen torjumiseen varautuminen on kuitattu muutosvoimissa yhdellä lauseella, ja myöhemminkin ympäristökysymykset kuittautuvat yhdellä sanonnalla, että ympäristöarvot otetaan huomioon palvelutuotannossa.

Olen eilen kuullut, että tarkoituksena olisi alkavalla valtuustokaudella rakentaa erillinen ilmastostrategia, joten en tässä ehdota asian lisäämistä palvelustrategiaan, kuten olin ajatellut tehdä.

Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 17.12. 2008

Käsissämme oleva lastensuojelusuunnitelma on hyvin valmisteltu, mutta lasten pahoinvoinnin laajuuden tietäen on aivan uskomatonta, että se tuodaan meille valtuustoon vasta talousarviokäsittelyn jälkeen. Sosiaali- ja terveyslautakunnasta suunnitelma valmistui jo syyskuussa käännöksineen kaikkineen. Kun kaupunginhallitus esittää toimenpide-ehdotuksia huomioitavaksi vasta vuoden kuluttua, se ei kerro hyvää suhtautumisesta lastensuojeluun.

Lastensuojelun arki on todella karu. Sanon tässä teille saman minkä sanoin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijalausunnossani kansanedustajille pari vuotta sitten, kun lastensuojelulakia valmisteltiin: Suomessa tuhannet lapset elävät joka päivä olosuhteissa, joihin kukaan teistä ei antaisi lastaan, tai lastenlastaan, edes varttitunniksi.

Nämä lapset tarvitsevat paljon nopeamman ja tuntuvamman avun mihin lastensuojelun käytännöt ovat pystyneet. Osittain on kyse auttamiskulttuuristamme, jossa edelleen kuullaan herkemmällä korvalla aikuisia kuin lapsia. Ilmeisesti lasten kärsimystä on liian ahdistavaa kuulla ja ottaa vastaan. Toisaalta on kyse resursseista, jotka ovat riittämättömät. Talentian uusi puheenjohtaja selvitti juuri julkisuudessa Talentian ja Lastensuojelun Keskusliiton yhdessä tekemää tutkimusta, jonka kiistaton tulos oli se, että sosiaalityöntekijöillä ja muilla lastensuojelutyötä tekevillä on absoluuttisesti liian paljon työtä. Auttajat ovat kuormittuneita, eikä uuden lain velvoitetta työn painottamisesta ennaltaehkäisyyn pystytä toteuttamaan, kun korjaavan työt vaatimukset kaatuvat sosiaali- ja perhetyöntekijöiden päälle. Tänä vuonna Porvoossa on tehty noin 450 selvityspyyntöä lasten tilanteista; tähän työhön on ollut käytettävissä kahden työntekijän panos. Myös kotiapua on perheillä liian vähän, ja toimeentulotuki on riittämätöntä.

Toimeentulotuen ongelmana on lisäksi se, että koska erinäiset pienetkin tulot, myös lapsilisät vähentävät toimeentulotuen määrää, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että köyhimmät lapset Suomessa eivät saa lapsilisää. Tämä on järkyttävä epäkohta, jota tiedän Vasemmistoliiton kansanedustajien yrittäneen useita kertoja muuttaa. Toistaiseksi onnistumatta siinä, tämä terveisinä paikalla oleville kansanedustajille.

Lastensuojelusuunnitelmasta voi lukea, vaikkei ehkä kovin selkeästi, tavoitteen lisätä lasten sijoituksissa perhesijoitusten osuutta, joka tällä hetkellä on meillä itäisellä Uudellamaalla vain noin 30 %.  Myös laitospaikkoja tarvitaan, mutta laitossijoitukset ovat yleensä ainakin pienten lasten kohdalla huonompi ratkaisu, ja tietenkin lähes viisi kertaa kalliimpi kuin sijaisperhesijoitukset. Jotta sijaisperheitä niitä tarvitseville lapsille saadaan, on kyllä huomattavasti enemmän satsattava nykyisten sijaisperheiden tukeen; valmennukseen, lisäkoulutukseen, työnohjaukseen, palkkioihin ( sijaisperheissäkin leipä maksaa ) ja muihin toimintaedellytyksiin. Tuntuvampi tuki on rekrytoinnin onnistumisen ehdoton edellytys.

Arvoisa puheenjohtaja, lastensuojelusuunnitelman useista toimenpide-ehdotuksista ainakin osa pitäisi sisällyttää jo ensi vuoden talousarvioon. Ryhmien välisissä neuvotteluissa ymmärsin valtuustosta löytyvän laajan tuen esim. perhetyöntekijöiden lisäämiselle ja tähän onkin palattava lautakuntakäsittelyn kautta.

 

Tiivistelmä puheenvuorosta valtuuston talousarviokokouksessa 12.11. 2008

Talousarvioesitys ei ole realistisella pohjalla. Arviot ostovoiman kehityksestä ja verotulojen noususta kiihtyvän työttömyyden oloissa ovat liian optimistisia.

Järkevän talousarvion laatimisen vaikeus nyt juontaa menneistä vuosista, siitä että on tehty asioita väärään aikaan ja osittain epätyydyttävällä tavalla. Moneen kertaa täällä todetut investointien ajoitukset ja myös virhearviot rakennuskustannuksissa ovat kasanneet paineita velkaantumiseen.

Kaikissa olosuhteissa valtuuston tehtävänä on rakentaa talousarvio, jossa kunnan palveluista päätetään lakien edellyttämällä tasolla. Kuntalaisilla on oikeus odottaa tätä ja valtuustolla velvollisuus toimia niin. Talous on kuntalaisia varten, ei päinvastoin.

Velkaantumisen ollessa suurta ei palvelutasoa pystytä parantamaan, mutta puolen prosenttiyksikön veron korotuksella ne kyetään turvaamaan nykyisellään.

Veroprosentin nostaminen on Vasemmistoliiton ryhmän mielestä oikeudenmukaisempi tapa saada lisätuloja kuin korottaa terveyden-ja vanhustenhuollon asiakasmaksuja. Niiden korotusta emme tule hyväksymään. Ne kohdistuvat eniten vähävaraisiin. Veronmaksutalkoisiin sen sijaan on syytä saada mukaan hyvätuloisetkin.

Palveluja ei tosiaan pystytä kehittämään edes veroprosentin nostolla eikä lisävelalla, mutta ainakaan niitä ei saa heikentää. Jo tällä hetkellä niukkuutta jaetaan ainakin sosiaali- ja terveystoimessa, sekä sivistystoimessa, niin kouluissa kuin kirjastoissa.

On totta, että henkilöstön määrä Porvoossa on viime vuosina kasvanut, mutta niin on kasvanut myös väkiluku ja tarpeet palveluille. Ihmiset pitävät paremmin huolta terveydestään – paitsi kaikkein köyhimmät, joilla siihen ei ole varaa - ja edellyttävät kunnollisia palveluja. Ja toisaalta yleinen yhteiskunnallinen kehitys on johtanut ihmisten eriarvoistumiseen ja pahoinvoinnin lisääntymiseen, siitä tuntuvimpana esimerkkinä hurjasti lisääntynyt lastensuojelun tarve. Monissa perheissä ollaan oikeasti köyhiä ja voidaan huonosti.

Pienenä apuna tähän olisi riittävä toimeentulotuki ja ehdotammekin, että talousarvioon lisätään 30 000 euroa ennaltaehkäisevään toimeentulotukeen.  Ennaltaehkäisevä toiminta koituu ajan myötä säästöiksi, kuten monissa yhteyksissä on todettu.

Kaupunginhallituksessa on ehdotettu fysioterapiaprojektiin 200 000 euroa, teen ehdotuksen tässä.

Vasemmistoliiton ryhmässä kannatamme valtuutettu Jari Oksasen ehdotusta kahden terveydenhoitajan palkkaamiseksi kouluihin. Myös tässä ehdotuksessa on kyse merkittävästä ennaltaehkäisevästä toimesta.

Kannatamme myös valtuutettu Marja Nurmen ehdotusta mielenterveyskuntoutujien Kulbi-talon yhden työntekijän palkkaamiseen.

-

-

 

Porvoon kaupunginhallitukselle.
Asia: Aloite omaishoitajien pääsystä kaupungin työterveyshuollon piiriin.
Omaishoitajien työ on useimmiten raskasta. Kuitenkin työstä saatava rahallinen korvaus on melko vähäinen. Kaupungille omaishoitajien työ on taloudellisesti hyvin edullista. Ilman omaishoitajien työtä pitäisi laitospaikkoja olla nykyistä huomattavasti enemmän. Hoidettavat ovat  todennäköisesti tyytyväisiä siitä, että he saavat olla kotonaan ja heitä hoivaa tuttu ja turvallinen henkilö.
Omaishoitajien työ ansaitsee yhteiskunnan taholta nykyistä suuremman arvostuksen ei vain juhlapuheissa, vaan käytännössä. On tärkeätä, että pyritään turvaamaan omaishoitajan kyky suorittaa tehtävää itse mahdollisimman hyväkuntoisena. Tämä toteutuu parhaiten ennaltaehkäisevän toiminnan avulla.
Edellä sanottuun viitaten esitämme, että ne omaishoitajat, joille kaupunki maksaa korvausta, olisivat oikeutettuja kaupungin työterveyshuoltoon. Työterveyshuollon piiriin pääsy olisi kaupungilta osoitus omaishoitajan työn arvostuksesta ja siitä, että kaupunki haluaa huolehtia heidän terveydestään. Työterveyshuollolla olisi merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus turvata omaishoitajille mahdollisimman hyvä kunto, joka on perusedellytys tehtävän suoriutumiselle.
                                      Porvoo 24 päivänä syyskuuta 2008. 

                 ____________________                                    ____________________

Kalevi Väisänen
Ulla-Leena Alppi   

 

Tiivistelmä puheenvuorosta valtuustossa 25.6. 2008

 

 

Hyvin pitkälle samoin perustein kuin Vihreiden Jari Oksanen puheenvuorossaan olemme Vasemmistoliiton ryhmässä kannattamassa aloitetta ns. tilapäisen valiokunnan asettamisesta.

Meidän ryhmällämme ei ole edustusta kaupunginhallituksessa, mutta mielestämme ne hallituksen jäsenet, jotka vastustivat ns. sihteerisopimuksen hyväksymistä, toimivat oikein.

Asia on periaatteellisesti tärkeä ja siinä on kyse myös kuntademokratiasta. Siitä, minkä arvon me annamme itse valitsemiemme tarkastuslautakunnan sekä tilintarkastajien työlle.

Kannatamme myös ryhmien välisissä neuvotteluissa syntynyttä pontta iltakoulun järjestämiseksi poliittisen työskentelyilmapiirin parantamiseksi, sekä oman valtuustotyömme arvioimiseksi.

 

Puheenvuoro ja muutosesitys kouluverkkoon valtuustossa 28.5. 2008

 

Työn alla olevan palvelustrategian valmisteluissa on tähän asti erittäin voimallisesti korostettu asukaslähtöistä näkökulmaa. Näin on tehty myös jo valmistuneessa kaupunkistrategiassa. Siinä painotetaan kylien pitämistä elinkelpoisina, mikä onkin aivan oikein Porvoossa, joka on tyypillinen maaseutukaupunki pienine ydinkeskustoineen ja laajoine haja-asutusalueineen.

Sanomattakin on selvää, että kylien elinkelpoisuuden keskeinen tekijä on toimiva koulu. Lapsiperheet pitävät koulua merkittävimpänä kunnallisena palveluna pohtiessaan asuinpaikkaansa. Jos Porvooseen halutaan lisää lapsia, on heille turvattava koulupalvelut kohtuullisen lähellä omaa asuinaluettaan.

Kouluverkkoselvityksessä on jälleen esitetty yhden hyvän, toimivan koulun, Jakarin koulun lakkauttamista. Itäisellä puolella Porvoota ei totisesti voida iloita monistakaan kunnallisista palveluista ja olisi järkyttävää, jos tämäkin palvelu vietäisiin.

Olen muutaman valtuutetun kanssa parikin kertaa käynyt tutustumassa Jakarin kouluun ja kuullut niin oppilaiden, heidän vanhempiensa kuin koulun henkilökunnan tyytyväisyyden kouluunsa, jossa arvostetaan lasten yhteisöllistä ja turvallista kasvuympäristöä. On käsittämätöntä, jos tällaisia asioita ei vieläkään osata arvostaa ja nähdä myös sitä taloudellista hyötyä, mikä saavutetaan sillä, että kyläkoulussa kyetään mm. sosiaalisia ongelmia välttämään tuttuuden, turvallisuuden ja hyvän yhteishengen vuoksi.

Ehdotankin, että Jakarin koulua elinkelpoisena kouluna ei lakkauteta.

Toivon Jakarin koulun kohdalla samaa ymmärrystä, mikä lopulta näyttää löytyneen Kuuselan erityiskoulun kohdalla. Kaikki lapsethan eivät ole, eikä heidän tarvitse olla, samanlaisia oppijoita. Pienempää opetusryhmää ja suurempaa yksilöllisyyttä oppimiseensa tarvitsevat nuoret ovat ansainneet oman koulunsa.

Svartsån koulun kohdalla täällä ehdotettu kompromissi on tyydyttävä.

Valtuutettu Kekkosen puheella säästämisestä kouluverkon yhteydessä ei ole uskottavuutta. Minkäänlaista säästämis- ja talouspuhetta ei täällä valtuustossa kuultu edellisessä kokouksessa, jossa äänestyspäätöksellä käynnistettiin valtavia rahasummia nielemään tuleva virastotalohanke.

 

Aloite terveydenhuollon ja hammashoidon maksujen korotuksista pidättäytymisestä

Kaupunginhallitukselle

Vanhasen hallitus on päättänyt, että kunnat voivat korottaa terveydenhuollon palvelumaksuja 1.8.2008. Hallituksen esitys merkitsee keskimäärin 16,6 prosentin korotusta sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin. Maksut ollaan sitomassa myös indekseihin, mikä merkitsee automaattista maksujen korottamista. Lisäksi hallitus on päättänyt ohjata maksujen korotuksista tulevat lisäykset valtiolle.

Jo tällä hetkellä käyttäjät rahoittavat asiakasmaksuin terveyspalveluja enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Maksujen korottaminen vahvistaa terveydellisen epätasa-arvon syvenemistä ja lisää toimeentulotukiriippuvuutta. Vähiten koulutetut ja pienituloiset ovat muita sairaampia ja kuolevat jo nykyisin nuorempina kuin paremmin toimeentulevat. He myös saavat käyttöönsä palveluja muita vähemmän.

Terveydenhuollon palvelumaksujen korotukset koskevat erityisesti pienituloisia, työelämän ulkopuolella olevia ja paljon sairastavia, joille terveydenhuollon asiakasmaksut kasautuvat. Maksuvapautus tai maksualennus ei ole ratkaisu, koska tästä ei ole selkeää säännöstä. Työterveydenhuollon asiakkaita korotukset eivät koske ja suurituloisimmat voivat käyttää halutessaan yksityisiä palveluja.

Hammashuollon maksukorotukset vaarantavat julkisen hammashoidon tulevaisuuden. Korotusten jälkeen maksukertymän arvioidaan olevan 28,8 prosenttia nykyistä enemmän. Hallituksen tavoitteena on lähentää julkisten ja yksityisten palvelumaksuja tällä korotuksella. Tämä suosii yksityistä hammashuoltoa.

Terveyspolitiikan keskeinen tavoite on taata kaikille kansalaisille yhtäläinen terveyspalvelujen laatu ja saatavuus. Esitämmekin, että mitään terveydenhuollon ja hammashoidon maksuja Porvoossa ei koroteta 1.8.2008 maan hallituksen esittämällä tavalla.

Porvoossa 19.5.2008

Ulla-Leena Alppi

Jussi Saramo

 

 

 

Puheenvuoro valtuustossa 23.4. 08

Kaupunginhallitus ehdottaa varattavaksi kuluvan sekä ensi vuoden talousarvioon yhteensä 240 000 euroa virastotalon suunnittelun arkkitehtikilpailua varten. Jos valtuusto tämän hyväksyy, merkitsee päätös käytännössä  sitä, että kaupungin investointiohjelmaan tulee huomattava lisärasite, ja että seuraavan valtuuston kädet on sidottu lisäkustannuksiin, joiden suuruutta tässä vaiheessa voi vain arvailla.

Esitys osoittaa uskomatonta epäjohdonmukaisuutta niin kaupunginhallituksen enemmistöltä, kuin kaupungin virkamiesjohdoltakin. Kyseisen.päätöksen lisäksi nämä tahot ovat tuoneet valtuustoon budjetin hyväksymisen jälkeen useita muitakin merkittäviä menolisäyksiä - ja samaan aikaan julkisuudessa varoitelleet talouden paisuttamisesta ja velkaantumisesta.  Viimeistään nyt tehtävän päätöksen jälkeen on uskottavuus talouskurin suhteen mennyt.   Kaupungin hallinnolla on tilaongelmia, ja ne on ratkaistava. Tilaongelmia on myös koulua käyvillä lapsilla ( mm. Ilolassa ja Kevätkummussa) ja koulujen henkilökunnilla, päiväkotipaikkaa odottavilla lapsilla, palvelutalopaikkaa odottavilla vanhuksilla ja työtiloja tarvitsevilla taiteilijoilla. Vasemmistoliiton ryhmässä katsomme näiden tilaongelmien ratkaisemisen olevan kiireellisempiä ja menevän virastotalohankkeen edelle. Vaikka itse talon rakentaminen aloitettaisiin vasta vuosien päästä, sitoo hanke taloudellista päätöksentekoa ja voi viivyttää jo nyt pahasti viivytettyjen koulu- ym. hankkeiden toteuttamista.  

 

Aloite kulttuurikortista

Kaupunginhallitukselle

Porvoon kulttuuriohjelmassa Matkalla todetaan viisaasti kulttuurin olevan yhteiskunnallinen voimavara, jonka merkitys myös terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien, kuten syrjäytymisen ehkäisijänä on huomattava. Lisäksi kulttuurilla on itseisarvonsa; se on osa ihmiselämää, ja sen soisi tavoittavan nykyistä laajemmin jokaisen kuntalaisen riippumatta asuinpaikasta, varallisuudesta, iästä tai terveydentilasta. Erityisen suotavaa olisi lasten ja nuorten kulttuurikiinnostuksen ja - mahdollisuuksien edistäminen. Heidän lisäkseen vireät ikäihmiset ovat kasvava joukko, jonka kulttuuritarpeisiin on vastattava.

Porvoon panostukset varsinaisiin kulttuurimäärärahoihin ovat vaatimattomat. Hiljakkoin tehdyssä Kuntaliiton vertailussa viidentoista suurimman kaupungin kulttuurimäärärahoista suurin kulttuurin osuus käyttökustannuksista on Lahdessa ( 3,7 % ), ja vaatimattomin Vantaalla ( 1,3 %). Kulttuurin bruttokäyttökustannukset asukasta kohden ovat suurimmat Vaasassa ( 205 euroa / asukas), ja pienimmät Vantaalla ( 67 euroa / asukas). Viimeksi mainituista luvuista on luettu pois kirjastot. Porvoo ei pienempänä kaupunkina ollut mukana vertailussa, mutta kaupunkimme kulttuurijohtajan mukaan Porvoon satsaus asukasta kohden on noin 36 euroa. Laskentapa on vähän erilainen kuin ao. selvityksessä, mutta luku on suuntaa-antava. Porvoolla on kulttuurimäärärahoissa runsaasti kirittävää.

Yksi tapa tukea enemmän kulttuuria olisi ottaa käyttöön kulttuurikortti esimerkiksi Turun mallin mukaan tai sitä mukaillen. Turussa kulttuurikortti on kaupungin kulttuuritoimen yhteinen, maksuton etukortti kaikille kaupungin asukkaille. Kortti on kirjastokorttiin liitetty lisäominaisuus, jossa kaupunki subventoi tietyllä summalla kulttuuripalvelujen käyttöä. Korttiin sisältyy myös sähköinen palvelu. Kortin käyttäjä voi luoda netissä oman kulttuuriprofiilinsa valitsemalla itseään kiinnostavat taidelajit ja kulttuuripalvelut, sekä sopivimman tavan vastaanottaa kulttuuritiedotteita.

Turussa kulttuurikortti pohjustaa Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Porvoossa kortti vahvistaisi mm. kaupunkistrategiaan kirjattua keskeistä tavoitetta kehittyä kulttuurikapunkina.

Kulttuurikortin kautta tuettaviin palveluihin voisivat kuulua taidemuseot ja muut museot, konsertit, videotaide, Porvoon teatteri, kirjaston ja kansalaisopiston toimintaan liittyvät kirjallisuustapahtumat, paikallisten kulttuuriyhdistysten järjestämät tilaisuudet, Musiikkiopiston ja Kuvataidekoulun mahdolliset maksulliset tilaisuudet, jne. Kulttuurikortti olisi avain kaikkiin Porvoossa tuotettaviin kulttuuripalveluihin, ja aktivoisi paitsi kirjastojen käyttöä, myös erilaisten  kulttuuritapahtumien järjestämistä. Erityisesti vähävaraisimpien kuntalaisten kohdalla kulttuurikortin kaltaisella tuella voisi olla ratkaiseva merkitys kulttuuripalvelujen käyttämisessä.

Edellä sanottuun viitaten ehdotamme kulttuurikortin kehittämistä ja siihen tarvittavien määrärahojen varaamista talousarvioon.

Porvoossa 10.4. 2008

Ulla-Leena Alppi

Jussi Saramo

 

Aloite kuntalaisdemokratian kehittämisestä
Kaupunginhallitukselle


Vuonna 2004 käynnistyneen kuntien demokratiatilinpäätöshankkeen tiedotteessa muistutettiin vajaa kaksi vuotta sitten, että vaikka kuntien strategioissa demokratian kehittäminen saatetaan mainita, niiden pohjalta harvoin ryhdytään konkreettisiin kehittämistoimiin. Demokratian kehittämistä ei yleensä ole vastuutettu kenellekään. Kuitenkin kuntalaisten osallisuuden edistäminen on valtuustojen lakisääteinen tehtävä.


Demokratiaa voitaisiin lisätä useilla eri tavoilla. Kunnallisten palveluiden käyttäjät esimerkiksi tulisi ottaa systemaattisesti huomioon palveluiden kehittämisessä ja suunnittelussa. Asukkaiden tulisi voida ottaa kantaa valmisteilla oleviin asioihin. Monet kunnat tiettävästi keräävätkin palautetta verkon välityksellä, mutta palautteen reagointiin tarvittaisiin säännöllisempää seurantaa ja / tai vastausmenetelmiä.


Tietyillä väestöryhmillä, kuten vanhuksilla ja vammaisilla, sekä nuorilla, ovat näiden ryhmien oikeuksia edistävät toimielimensä. Niissäkin on kuitenkin usein esitetty kritiikkiä siitä, etteivät niiden näkemykset tavoita kuntapäättäjiä. Lisäksi on väestöryhmiä, joilla on erityistarpeita, mutta joilla ei ole muodollisestikaan toimielimiä ajamaan asioitaan. Tällainen ryhmä ovat maahanmuuttajat. Porvoossa asuu tällä hetkellä lähes 1200 ulkomaiden kansalaista, sekä heidän lisäkseen noin 300 Suomen kansalaisuuden saanutta maahanmuuttajataustaista henkilöä. Kuntalaisdemokratiaa lisäämään on tarkoitettu myös 19.10. 2007  jätetty aloite Lapsiasiain neuvoston perustamisesta.
Olemassa olevien toimielinten vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen lisäksi tarvitaan muita toimintatapoja kuntalaisten äänen kuulumiseksi.

Porvoon kokoisessa kaupungissa vaikutusmahdollisuuksien kehittämiselle on useita mahdollisuuksia. Edellä mainittujen lisäksi yksi keino on päätösten teon läpinäkyvyyden lisääminen. Sitä edistäisivät ensinnäkin kaikille kuntalaisille avoimet valtuuston kyselytunnit, joilla valtuutetut voisivat kysyä johtavilta viranhaltijoilta heitä askarruttavia asioita. Usein nämä ovat juuri niitä asioita, joista kuntalaiset ottavat yhteyttä valtuutettuihin. Kyselytunteja voisi olla esimerkiksi kolmen kuukauden välein. Kysymykset johtaville viranhaltijoille toimitettaisiin ennakkoon, niin että kysymyksiin voisi saada perustellut vastaukset. Kyselytuntien kysymysten, lisäkysymysten ja vastausten tulisi olla luettavissa myös kaupungin nettisivuilla.


Vielä suoremmin asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia voisi kehittää järjestämällä lisäksi kuntalaisten avoimia kyselytunteja, joita voisi olla kaksi, kolme vuosittain. Ne toimisivat muutoin samoilla periaatteilla kuin valtuuston kyselytunnit, mutta niissä kuntalaiset voisivat osoittaa kysymyksiä viranhaltijoiden lisäksi luottamushenkilöille; valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille. Näin päätöksenteon pohjaksi saataisiin avointa vuorovaikutusta kuntalaisten kanssa, mikä lisäisi mielenkiintoa yhteisiin asioihin, parantaisi luottamusta asioiden hoitoon ja vähentäisi oikeaan tietoon perustumattomia oletuksia.


Kokemukset eräiden isojen kaupunkien kyselytunneista ovat kannustavia. Porvoo on kirjannut vuoteen 2015 ulottuvaan strategiaansa avoimuuden kuntalaisten suuntaan yhdeksi menestyksen kivijaloista. Strategian mukaan kaupungilla on ” aktiivinen ja avoin tapa toimia, vahva vuorovaikutteinen toimintakulttuuri”.


Edellä todettuun viitaten ehdotamme, että kaupunginhallitus paneutuu konkreettisesti kuntalaisdemokratian kehittämiseen muun muassa käynnistämällä valtuutettujen ja kuntalaisten kyselytuntien suunnittelun niin, että kyselytunnit käynnistetään vuonna 2009.


Porvoossa 10.4. 2008
Ulla-Leena Alppi

Jussi Saramo

 

Puheenvuoro valtuustossa 27.2.08

Kotihoidon vaihtoehdot

 

 

Lehtiuutisessa kerrottiin varsin pelkistetysti valtuuston kuntalisäpäätöksestä. Vasemmistoliiton ryhmässä emme pitäneet tasasuuruista kuntalisää hyvänä ratkaisuna lasten hoitopaikkapulaan. Lapsijonot Porvoossa ovat päiväkoteihin, eikä ole takeita siitä kuinka monella päiväkotipaikkaa jonottavalla olisi tosiasiallinen mahdollisuus kuntalisän avulla jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Useimpien vanhempien on pakko toimeentulosyistä käydä töissä ja / tai he haluavat käydä työssä, ja pitää kiinni mahdollisesti hyvinkin pitkällä koulutuksella hankkimastaan ammattitaidosta nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Kuten valtuustopuheenvuorossani sanoin, pidän alle 3-vuotiaiden lasten sopivimpana hoitopaikkana kotia - silloin kun koti on turvallinen. Kotihoidon tuki epäilemättä on monille lapsiperheille sopiva vaihtoehto, mutta se ei ole läheskään kaikille tuen piirissä oleville vapaa valinta. Lähes puolella tuen saajista ei ole työsuhdetta, johon palata vanhempainvapaan jälkeen. 

Ongelmat nykyisessä kotihoidon tuessa liittyvät mm. siihen, että kotihoidon tuella lapsia hoitavista vanhemmista on yli  90 % naisia. On selvää, ettei tämä epäsuhta ole hyväksi kenellekään. Pieni lapsi tarvitsee symbioosivaiheen jälkeen läheisen yhteyden myös isäänsä, läsnä oleva isä on lapsen oikeus. Äidit, jotka haluavat hoitaa pienet lapset kotona, tarvitsevat välillä muuta kuin lapsen kanssa oloa. Isät tarvitsevat lapsen lähellä oloa paljon enemmän kuin aina tietävätkään.

Yhteiskunta, erityisesti työelämä, luulee ehkä tarvitsevansa vain työlle omistautuneita ihmisiä, vaikka viimeistään valtavasti lisääntynyt työuupumus kertoo muuta, ihminen kun ei ole kone. Ihmisen jaksamista työssä lisäisi merkittävästi se, jos hän voisi hoitaa tyydyttävällä tavalla niin perhevastuunsa kuin työnsäkin.

Se, että kotihoidon tuelle jäävistä valtaosa on naisia, liittyy talouteen. Paremmin palkattujen miesten ei ( ainakaan omasta mielestään) kannata jäädä kotihoidon tuelle, joka on aika vaatimaton kuntalisien jälkeenkin. Jos ratkaisuksi haettaisiin tukien korottamista, täytyisi korotusten olla niin huomattavia, ettei niihin liene mahdollisuuksia - ellei veroja olla valmiita korottamaan. Tähän ei Porvoon valtuusto ole ollut halukas. Jos kotihoidon tukea halutaan kehittää, paljon oikeudenmukaisempaa kuin hoitaa asiaa nyt ehdotetulla tasasuuruisella kuntalisällä, olisi kohdistaa muutosvaatimukset eduskunnalle ja lakisääteiseen kotihoidon tuen lisäosaan, jonka suuruus riippuu perheen muista tuloista. Tämä auttaisi köyhimpiä hoitotuen saajia. Nythän samansuuruisen kuntalisän tulee saamaan niin köyhä kuin rikaskin.

Paras keino tukea perheiden mahdollisuutta hoitaa pienet lapset kotona olisi vanhempainvapaan

pidentäminen kahdeksaantoista kuukauteen, kuten STAKES on esittänyt. Vapaan vanhemmat voisivat jakaa haluamallaan tavalla, ja erittäin toivottavaa olisi, että isät pitäisivät siitä puolet. Yksinhuoltajaperheessä yksi vanhempi voisi pitää koko vapaan. Vanhempainrahan peruspäivärahaa  pitäisi samalla korottaa, jotta taloudellinen tasaveroisuus myös tässä järjestelmässä lisääntyisi.

Tämä uudistus on pidemmän aikavälin tavoite ja eduskunnan käsissä. Eduskunnan tulisi lainsäädännöllä edistää sitä, että työantajien maksut kohdistuisivat tasapuolisesti nais-ja miesvoittoisille aloille, ja työmarkkinoiden puolestaan tulisi joustaa ( joustoistahan ne niin mielellään puhuvat muissa yhteyksissä), pienten lasten vanhempien työajoissa. Alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien työajan lyhennys tulisi saada lakisääteiseksi oikeudeksi, jolloin vanhemmilla olisi tosiasiallinen mahdollisuus valita lapsen hoitopaikaksi joko päiväkoti ja nykyistä lyhyempi päiväkotipäivä, tai kotihoito, jolloin toinen vanhemmista hoitaisi lasta kotona, mutta työssäkäyväkin vanhempi ehtisi ja jaksaisi vastata lapsen tarpeeseen saada nauttia kummastakin vanhemmastaan.

Mitään hoitomallia ei tule hylätä, vaan kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan. Näin ei tapahtunut valtuuston päätöksessä, sen vuoksi sitä ei voinut tukea. Ensisijaisesti on kehitettävä sellaisia ratkaisuja, joilla vastuuta ja iloa lapsenhoidosta voidaan jakaa tasaisemmin naisten ja miesten kesken. Tällaiseen suuntaan kulkevassa yhteiskunnassa olisi erittäin moni asia paremmin, koska lapset voisivat paremmin.

 

Puheenvuoro valtuustossa 12.12. 2007

 

Käsillä olevassa Matkalla-kulttuuriohjelmassa huomioidaan mielestäni aika hyvin kuntalaisten kulttuuripalvelut ja asetetaan kunnianhimoisesti tavoitteita niiden toteuttamiselle. Kiitettävää on mm. lasten- ja nuortenkulttuurin tärkeyden esilletuominen ja suunnitelmat mm. kulttuurikoulun laajentamiseksi. Resurssit tietysti ratkaisevat miten suunnitelmia päästään toteuttamaan. Kaupunginjohtajan mielestä huippukalliin Albert Edelfelt-koulun rakentaminen ei ole ratkaisevaa kaupungin talouden kannalta – pelkäänpä vaan, että kulttuurin kohdalla rajat tulevat paljon nopeammin vastaan. Esim. pitkään kaivattu kesäteatterihanke ei mahtunut ensi vuoden budjettiin.

Ohjelmassa todetaan viisaasti kulttuurin olevan yhteiskunnallinen voimavara, jonka merkitys myös terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien, kuten syrjäytymisen ehkäisijänä on huomattava.

Näinhän se on, kulttuurin merkitys ja vaikutukset arkeemme ovat kokonaisvaltaisia. Ihmetyttääkin, ettei sosiaali- ja terveystoimi ole kommentoinut ohjelmaa - sen mukaan lausuntoa on pyydetty myös sieltä. Sen sijaan Vanhusneuvostolta ei kuulemma ole lausuntoa pyydettykään, mikä myös kummastuttaa, sillä vanhukset ovat melkoinen ja kasvava kulttuurin käyttäjäjoukko, myös tuottajajoukko. Vanhukset eivät ole passiivisia objekteja, vaikka heihin siten usein suhtaudutaan.

Kuten sanottu, kuntalaisten kulttuuripalvelujen tarve ohjelmassa nähdään melko monipuolisesti, mutta taiteen ja kulttuurin tekijöiden elämisen edellytyksiin ei ohjelmassa puututa. Täällä jo esillä ollut POLTE-kehittämishanke on yksi tärkeä askel, mutta ei riitä itse kulttuurin tuottamisen tukemiseen. Taiteilijat ja muut kulttuurin parissa työtä tekevät tarvitsevat toimeentulonsa, kuten kaikki muutkin työtä tekevät. Kumman paljon edelleen tunnutaan ajateltavan niin, että taiteilijoiden pitäisi tehdä työtä ilmaiseksi.

Kulttuuriohjelma voisikin jatkossa täydentyä paneutumalla perusteellisemmin myös taiteen ja kulttuurin tuottamisen edellytyksiin.

Kirjastojen rooli jää myös huomiota herättävän vähälle tässä ohjelmassa, vaikka kirjastot ovat kaikkein demokraattisin, suurimpia käyttäjäjoukkoja koskeva kulttuurilaitos, jonka kehittämiseen pitäisi sitoutua kunnolla.

 

Kaupunginvaltuusto 31.10. 07

Ulla-Leena Alppi

Tässä on harvinainen tilaisuus kehua kaupunginhallituksen esitystä. Kun meille päätöksenteon pohjaksi esitetty selvitys on luonteeltaan vain teknis-taloudellinen, kun sen lähtökohtana ovat ainoastaan valtion intressit, kun hankkeen koko ja toiminnallinen kokonaisuus, sekä niiden myötä työllistämisvaikutukset ovat epäselviä, kun rahoituskysymykset ovat täysin auki , kun ympäristövaikutukset on selvityksessä ohitettu, kun kenttä olisi Kilpilahden alueen vuoksi jopa turvallisuusriski, ja kun lisäksi valmisteluprosessi on ollut uskomattoman epädemokraattinen, SOVA-lain hengen vastainen, on Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä ainut viisas vaihtoehto on antaa vastaus, jonka mukaan Porvoo vastustaa lentokentän sijoittamista alueelleen.

Kaupunginhallituksen lausunnossa painotetaan myös Porvoon maankäytön ja kehitysmahdollisuuksien tyrehtymistä kaupungin ”pääkasvusuunnassa”. Näin epäilemättä tapahtuisikin. Tämä perustelu ei ole kaikkein tärkeimpiin kuuluva, koska kaupungilla on muitakin kasvusuuntia, ja toisaalta voimakas määrällinen kasvu ei ole mikään itseisarvo.  

Kannsassamme kaikkein eniten painavat ympäristönäkökohdat. Emmekä tarkoita yksinomaan meluhaittoja, vaan paljon laajempia ja siinä mielessä vielä vakavampia ympäristöhaittoja. Olemmekin erittäin ilahtuneita valtuutettu Markku Vanialan pöytäkirjamerkinnästä, jossa hän nostaa painavasti esiin vastuumme ilmastonmuutoksessa, ja toteaa ettei eteläinen Suomi tarvitse toista liikennelentokenttää, ja että lentoliikennettä ylipäätään tulee rajoittaa.

Ilmastonmuutoksen kohtalokkaista seurauksista on jo riittävästi tietoa, ja on käsittämätöntä, jos sillä ei ole vaikutuksia käyttäytymiseemme ja valintoihimme. Olemme vastuussa siitä millaiseen kuntoon maapallon jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme! Ilmastonmuutokseen vaikuttamisessa aika alkaa käydä vähiin; emme yksinkertaisesti voi vauraissa länsimaissa porskuttaa eteenpäin ikään kuin vakavat uhat eivät olisi totta.

Me emme tietenkään voi kannanotollamme pelastaa koko maapalloa, mutta voimme edistää kestävämpää kehitystä siltä osin kuin meidän päätettävissämme on . Emmehän me ole kaikkivoimaisia missään asiassa. Emme esimerkiksi pysty pelastamaan edes kaikkia vahingoitettuja porvoolaisia lapsia ihmisarvoiseen elämään; kehittämään ennaltaehkäisevää, tai edes lapsi-ja perhekohtaista lastensuojelua tarvittavassa määrin. Silti on välttämätöntä tehdä se mikä kyetään tekemään. Näin on tässäkin asiassa.

Vasemmistoliiton ryhmässä kannatamme kaupunginhallituksen esitystä.

 

Aloite Lapsiasiain neuvoston perustamisesta

Kaupunginhallitukselle

 

 

Useiden tutkimusten ja selvitysten mukaan lasten ja lapsiperheiden ongelmat ovat lisääntyneet. Kasvavalla osalla ongelmat ovat niin vakavia, että tarvitaan lastensuojelullisia toimia. Tämän kehityksen taustalla on lasten vanhempien taloudellisia, sosiaalisia ja / tai psykososiaalisia vaikeuksia, mutta myös tietämättömyyttä lasten tarpeista ja oikeuksista. Esim. Lastensuojelun Keskusliiton tuore selvitys osoittaa, että suuri osa vanhemmista hyväksyy edelleen lasten ruumiillisen kurituksen. Erityisen paljon puutteita tietoisuudessa on alkuperäiskodissaan vahingoitettujen, sijais- tai adoptiokotiin muuttaneiden lasten tarpeista ja oikeuksista.

Lapset ovat yksi niistä väestöryhmistä , jotka eivät välttämättä saa ääntään kuuluviin kunnallisessakaan päätösten teossa. Heidän oikeuksiensa esillä pitämiseen ja puolustamiseen ei ole vastaavaa organisaatiota kuin esim. Vanhusneuvosto ja Vammaisneuvosto. Erityisesti Vanhusneuvosto toimii Porvoossa aktiivisesti vanhusten oikeuksien esille tuojana, ja vaikuttaa myönteisesti vanhustyön kehittämiseen.

Lasten ja lapsiperheiden oikeuksiin paneutuva Lapsiasiain neuvosto voisi samalla tavalla edistää lasten aseman parantamista ja toimia osana ennaltaehkäisevää kunnallista lapsityötä. Mitä toimivampaa ennaltaehkäisevä työ lasten aseman parantamiseksi on, sitä vähemmän olisi tarvetta lapsi - ja perhekohtaiseen lastensuojeluun ja siihen vaikuttamiseen.

Ensi vuoden alussa voimaan astuva uusi lastensuojelulaki määrittelee ennaltaehkäisevän lastensuojelun seuraavasti (LSL 3 § ) : ”Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana”.

Uusi laki edellyttää lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä tehtävän suunnitelman käsittelemistä kuntien valtuustoissa vuosittain ( LSL 12 § ). Lapsiasiain neuvosto voisi toimia luottamushenkilöistä koostuvana asiantuntijatahona myös suunnitelmaa valmisteltaessa.

Lasten oikeuksiin keskittyvistä kunnallisista toimielimistä on toistaiseksi vähän kokemusta. Ainakin Vaasan kaupungissa on pian kahden vuoden ajan toiminut kaupunginhallituksen asettama, kuntalain 17§:ssä tarkoittama toimikunta, Lapsiasiain neuvosto. Neuvostoon kuuluu yksitoista jäsentä, joille valitaan henkilökohtaiset varajäsenet.

Vaasan mallissa jäsenet valitaan lasten ja nuorten kannalta keskeisten lautakuntien jäsenistä, sekä

yhdistyksistä ja yhteisöistä, jotka ovat keskeisiä neuvoston toimialueen kannalta.

Neuvoston valmisteluelimenä toimii asiantuntijaryhmä, joka valitsee keskuudestaan sihteerin. Asioiden valmistelussa voidaan käyttää myös ulkopuolisia asiantuntijoita.

Vaasassa Lapsiasiain neuvoston tehtäviä ovat

1)  Tehdä esityksiä ja aloitteita ja antaa lausuntoja kaupungin viranomaisille lapsia ja nuoria koskevissa asioissa heidän asemansa parantamiseksi ja heidän tarvitsemiensa palveluiden kehittämiseksi, sekä seurata lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumista kaupungin hallinnossa.

2)  Edistää viranomaisten ja lasten sekä nuorten parissa työskentelevien järjestöjen välistä yhteistoimintaa, sekä viranomaisten yhteistyötä lasten ja nuorten näkökulman huomioon ottamisessa kaupunkia kehitettäessä.

3)      Järjestää toimialaansa kuuluvaa neuvontaa ja tiedotusta.

4)   Laatia vuosittain toimintasuunnitelma ja toimintakertomus.

5)      Käsitellä muut kaupunginhallituksen sille määräämät asiat.

Lapsiasiain neuvosto voitaisiin perustaa soveltaen osin edellä kuvattua Vaasan mallia, sekä Porvoon Vanhusneuvoston mallia, tai kehittäen jokin muu toimiva malli.

Edellä sanottuun viitaten ehdotamme, että Porvooseen perustetaan lasten oikeuksia esille tuova ja edistävä, kaupungin muuta lapsityötä tukeva Lapsiasiain neuvosto. 

Porvoossa 19.10. 2007

Ulla-Leena Alppi

Tapani Eskola

 

Puheenvuoro valtuustossa  29.8. 07

 

Valtuutettuna minulle tulee kafkamainen olo lukiessani Tarkastuslautakunnan arviointikertomusta ja toisaalta muistaessa kaupunginhallituksen lautakunnille esittämiä tiukkoja budjettiraameja. Vain hiukan pelkistäen voi kysyä terveyspolitiikan termein että pitäisikö oikeasti keskittyä hoitamaan potilaita vaiko talousarvioita. Ovatko nämä toisensa poissulkevia asioita vai voisivatko nämä kaksi asiaa kohdata? Pitäisi voida, sillä valtuustolla on sekä velvoitteensa potilaita ja muita palvelujen käyttäjiä kohtaan, että keinoja tehdä realistisia talousarvioita, kuten Tarkastuslautakunta kehottaa tekemään. Arviointikertomuksessa sanotaan, että ” Tarkastuslautakunta pitää erittäin tärkeänä, että talousarvion laadintavaiheessa on huomioitava kaikki tiedossa olevat asiat ja budjetti tulee rakentaa realistiseksi”.

Valtuutettu Osmo Kekkonen totesi äsken Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, että erityisesti sosiaali-ja terveystoimen käyttömenoissa tulisi saada aikaan laskua tehostamalla eri toimintoja. On varmaankin aina syytä kehittää toimintoja, mutta siitä ei löydy ratkaisua käyttömenojen kasvulle. Menojen kasvu on väistämätöntä, sillä lainsäädäntö asettaa jatkuvasti uusia velvoitteita kunnille. Niihin meidän on vastattava. Palvelujen tarve näyttää muutoinkin kasvavan - sellainen yhteiskunnasta on tullut.

Sosiaali- terveystoimen kohdalla Tarkastuslautakunta muistuttaa jälleen kerran lääkärivajeen täyttämisestä ja jonotusaikojen pituudesta. Ne ovat pulma, mutta kaikkein eniten painottaisin sitä, että hoitotakuu ei toteudu lasten pääsyssä mielenterveyspalvelujen piiriin. Meillä vain puolet alle kouluikäisistä lapsista pääsee hoitoon takuun edellyttämän kolmen kuukauden kuluessa!

Tarkastuslautakunnan tarkoittamaa tiedossa olevien ongelmien huomioon ottamista mitä suurimmassa määrin olisi perheneuvolatoiminnan käynnistäminen, mutta siitä puhun toisen asian käsittelyn kohdalla.

Myös vanhuspalveluissa Tarkastuslautakunta näkee puutteita sekä palveluiden riittävyyden että hoidon laadun suhteen. Laadun parantaminen vaatii ehdottomasti enemmän aikaa hoitotyöhön ja tämä puolestaan lisää pätevää henkilökuntaa. Iso apu hoitohenkilöstön jaksamiselle olisi myös se, että pieniin palkkoihin tulisi korotuksia. Esim. Helsingissä palkkakilpailu toimii, ja tämä voi viedä hoitoalan työntekijöitä Porvoosta.

Kun korkeille virkapaikoille, kuten kaupunginjohtajien paikoille ollaan etsimässä henkilöitä, käytetään aivan ujostelematta sitä perustelua, että korkea palkka on luonteva kilpailuvaltti saada hyviä hakijoita virkoihin. Minne tämä perustelu katoaa silloin kun puhutaan pienipalkkaisista kaupungin työntekijöistä? Perushoitajan tai vanhusten hoitajan työ on yhtä tärkeää kuin kaupunginjohtajan työ.

Hoitoalan palkkojen korotustarpeesta olivat kaikki poliittiset ryhmät Suomessa yksimielisiä ainakin vielä kahdeksastoista päivä maaliskuuta - toivottavasti seuraavia budjetteja tehtäessäkin.

Tarkastuslautakunta peräänkuuluttaa myös asiakastyytyväisyystavoitteita. Näihin uusin strategiakin velvoittaa.

Merkille pantava yksityiskohta arviointikertomuksessa on vielä se, että nk. sisäisen tarkastuksen yksikön perustaminen nähdään hyvänä asiana. Sen rooli tulee olemaan kiinnostavaa nähdä. Pystytäänkö sen avulla ehkäisemään palveluiden ja talousarvion hyvän hoidon vastakkainasettelua, vai vieraileeko Kafka edelleen näissä valtuuston kokouksissa, joissa arviointikertomuksia käsitellään.

Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 29.8. 07

Käsillä oleva selvitys lastensuojelun riskiryhmistä ja varhaisen tuen tehostamisesta on tiivis ja ytimekäs, sen ehdotukset keskitettyjä, mikä antaakin valtuutetuille konkreettiset eväät päätöstentekoon. Se on hyvä, sillä ikävä kyllä lasten pahoinvointi jatkaa kasvuaan. Keväällä ilmestyneen yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan huonoiten voivat suomalaislapset, ja pahoinvoinnin kasautuminen samoille lapsille on erityisen selvää juuri Suomessa. Suurimmassa riskissä syrjäytyä ovat 5-6-luokkalaiset lapset, ja erityisessä syrjäytymisvaarassa maahanmuuttajaperheiden lapset.

Liikaa ei voida painottaa perheiden parissa tehtävää ennaltaehkäisevää työtä. Tästä lähtee aikaisempaa paljon vahvemmin myös lastensuojelulaki, joka astuu voimaan ensi vuoden alussa. Ehkäisevä työ tapahtuu päiväkodeissa, kouluissa, terveystoimessa, nuorisotyössä ja tietenkin sosiaalitoimessa, ja kun se on toimivaa yhteistyötä voidaan paremmin havaita myös erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ja nuoret.

Tässä tiiviissä selvityksessä tärkeimmäksi keinoksi varhaisen tuen tehostamisessa on nähty perheneuvolan perustaminen. Asiasta on ollut myös sosiaali-ja terveyslautakunnassa hyvä yhteisymmärrys.

Perheneuvoloita toimii jo noin 130 kunnassa ja kokemukset ovat hyvin kannustavia. Tärkeä kokemus on, että päiväkodeissa voidaan keskittyä varhaiskasvatukseen ja leikki-ikäisten kehitystavoitteisiin, kouluissa voidaan keskittyä enemmän koulunkäyntiin, lasten- ja nuorten psykiatrisilla poliklinikoilla mielenterveysongelmien hoitamiseen. Perheneuvolat ovat se nk. välitaso, jonka puoleen lapset ja vanhemmat voivat kääntyä muissa pulmissa, ja jossa palvelut on keskitetty yhteen paikkaan. Väsyneet vanhemmat eivät välttämättä jaksa etsiä tukea monesta paikasta.

Tärkeä argumentti on sekin, että kriisitilanteissa lasta ei pitäisi odotuttaa, vaan pitäisi voida nopeasti solmia ainakin joku hoidollinen kontakti, vaikka esim. terapian aloittamista joutuisikin odottamaan.

Selvityksen ehdotus sosiaaliohjaajan sijoittamisesta poliisilaitokselle on myös tärkeä. Rikosten tielle lähtenyt nuori on usein juuri sellainen nuori, jolta on puuttunut vanhemman tuki ja ohjaus. Asiansa osaavan sosiaaliohjaajan tuki tällaiselle nuorelle voi olla äärettömän merkittävä, nuoren tulevaisuuden kannalta jopa käänteentekevä. 

Selvityksen ehdotukset ovat kannatettavia ja niihin on syytä palata talousarviota tehtäessä.

 

 

Aloite maahanmuuttajien palveluiden parantamisesta

 

 

Kaupunginhallitukselle

Porvoon kaupungin tuoreessa, vuoteen 2015 ulottuvassa strategiassa painotetaan kaupungin monikulttuurisuutta yhtenä menestystekijänä. Samoin siinä korostetaan asukaslähtöisesti toteutettuja palveluita, ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien parantamista.

Porvoossa asuu tällä hetkellä lähes 1200 ulkomaiden kansalaista, sekä heidän lisäkseen noin 300 Suomen kansalaisuuden saanutta maahanmuuttajataustaista henkilöä. Suomen kansalaisuutta voi hakea kuuden vuoden yhtäjaksoisen maassa asumisen jälkeen. Pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla aika on neljä vuotta.

Maahanmuuttajat tarvitsevat luonnollisesti samoja palveluita kuin muutkin porvoolaiset, mutta niiden lisäksi palveluita suomen tai ruotsin kielen oppimisessa ja kotoutumisessa. Erityisen tärkeitä ovat sosiaaliset verkostot, joissa maahanmuuttajat voivat tavata sekä toisiaan, että kanta-porvoolaisia, ja tutustua toistensa kulttuureihin. Mitä paremmin maahanmuuttajat kotoutuvat, sitä paremmin he löytävät paikkansa porvoolaisina opiskelijoina, työntekijöinä, veronmaksajina ja kaupunkimme kehittämiseen täysivaltaisesti osallistuvina kansalaisina.

Uuden, vaikean kielen oppiminen ei käy hetkessä, joten tarvitaan myös monikielisiä sosiaali- terveys- ja koulupalveluja. Kielipalveluihin satsaaminen on erityisen tärkeää jo sen vuoksi, etteivät kieliä nopeammin oppivat lapset joudu vanhempiensa tulkiksi ja samalla kantamaan huolta asioista, jotka eivät ole lasten vastuulla.

Porvoossa on erittäin hyviä kokemuksia sekä kielitaidon kehittymisen että muun vuorovaikutuksen kannalta Gammelbackassa toimivasta perhepaikka Familista. Porvoon kaupungin kotouttamisohjelmassa ( päivitetty 2006 ) Familista todetaan sen toimivan tärkeänä maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutumisen tukijana. ” Familin tavoitteena on ollut parantaa alueen yhteisöllisyyttä ja vahvistaa pienten lasten ja heidän perheidensä, sekä lasten ja perheiden kanssa työskentelevien yhteistyötä. Familin perhekahvilaan, avoimeen leikkipuistoon ja erilaisiin vertaisryhmiin osallistuu paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä”.

Alun perin Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoittamana projektina toiminut Famili on kuluvan vuoden alussa vakinaistettu kaupungin omaksi toiminnaksi. Sitä voidaan pitää erittäin merkittävänä sosiaalisia ja muita ongelmia ennaltaehkäisevänä toimintana, jonka rahoitus on hyödyllisyyteensä nähden kaupungille varsin taloudellista toimintaa. Olisikin tärkeää voida laajentaa Familin toimintaa erityisesti niihin kaupunginosiin, joissa asuu paljon maahanmuuttajia. Seuraavana vuorossa voisi olla Kevätkumpu.

Esitämmekin, että vuoden 2008 talousarvioon varataan määrärahat Kevätkumpuun perustettavaan perhepaikka Familiin.

Porvoossa 25.4. 2007

Ulla-Leena Alppi

Jussi Saramo

 

 

 

 

Aloite vanhusten perhehoidon järjestämisestä

Kaupunginhallitukselle

Vanhusväestön osuus kasvaa huomattavasti jo lähitulevaisuudessa. Laadukkaista asumispalveluista tulee Porvoossa olemaan pulaa vielä Laamannin palvelutalon, sekä Palomäen palvelukeskuksen valmistumisen jälkeenkin. Vanhusten kotona asumisen ja toisaalta pitkäaikaishoidon välille tarvitaan uusia, riittävän joustavia vaihtoehtoja siitäkin syystä, että tulevaisuuden ikäihmisten kuntoisuuden ja palvelutarpeen arvioiminen on vaikeaa.

Porvoon kaupungin vanhuspoliittisen ohjelman sosiaali- ja terveyspalveluja koskevassa osassa nähdään kolme toimenpidevaihtoehtoa vanhusten asumispalvelujen järjestämiseksi. Rakentamisen ja nykyisen toiminnan muutosten ohella yhtenä vaihtoehtona esitetään ostopalvelut. Perinteisesti niillä on tarkoitettu kalliita laitospaikkoja, joita kaupunki ostaa suurilta palvelun tuottajilta. Vaihtoehtojen joukosta puuttuu vanhusten perhehoito, jota tällä hetkellä on tarjolla eräissä Keski-Suomen, Savon ja Pohjois-Karjalan kunnissa, sekä Uudenmaan kunnista ainakin Vantaalla. Perhehoitopaikkoja on toistaiseksi vähän, vähän yli sata, mutta kokemukset niistä ovat hyvin kannustavia ja kiinnostus niitä kohtaan lisääntymässä. Vanhusten perhehoidon käynnistäminen ei ratkaisisi pulaa laadukkaista vanhusten asumis-ja hoitopaikoista, mutta voisi helpottaa sitä nopeastikin.

Vanhusten perhehoito on perhehoitajan kodissa annettavaa hoivaa ja huolenpitoa. Hoito voi olla jatkuvakestoista tai osa-aikaista, esim. päiväaikaan ajoittuvaa. Perhehoitajana voi toimia toimeksiantosopimuksella tai ostopalvelusopimuksella tehtävään koulutettu henkilö. Perhehoitajat on tärkeää niveltää läheisiksi yhteistyökumppaneiksi kaupungin vanhuspalveluissa.

Vanhuksen ja myös hänen hoitajansa kannalta perhehoidon vahvuus on sen inhimillisyydessä;  kodinomaisuudessa ja turvallisuudessa. Kotiympäristössä iäkkään ihmisen jokapäiväisen elämän taidot, kuten pukeutuminen, peseytyminen, syöminen ja liikkuminen pysyvät paremmin yllä. Monet selvitykset kertovat useiden vanhusten suurimmaksi ongelmaksi yksinäisyyden. Perhehoito voi olla mielekäs vastaus myös vanhusten tarpeeseen olla inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Perhehoidossa vanhus otetaan perheenjäseneksi samaan tapaan kuin lasten ja kehitysvammaisten perhehoidossa. Yksinäisyyden vähenemisellä ja mielen vireydellä on merkitystä myös vanhuksen fyysiselle kunnolle, ja terveyspalvelujen käyttötarpeelle.

Erityisen hyvin perhehoidon on huomattu sopivan muistiin vaikuttavia sairauksia poteville, hauraille, hyvin korkeaan ikään ehtineille vanhuksille. Porvoossa 14 % vanhuksista tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja 85-vuotiaista noin 35% sairastaa dementiaa.

Kunnan näkökulmasta toimeksiantosopimussuhteisen perhehoidon etu on mm. sen joustavuus ja taloudellisuus. Kustannukset jäävät huomattavasti alle laitosmuotoisen hoidon. Perhehoito toimii erinomaisesti myös ikääntyvää läheistään hoitavan omaishoitajan vapaapäivien mahdollistajana.

Vanhusten perhehoitoa järjestävät kunnat toimivat yhteistyössä Perhehoitoliiton, sekä Vanhustyön keskusliiton kanssa perhehoidon kehittämiskysymyksissä. Perhehoitoliitto järjestää valmennusta, sekä täydennyskoulutusta perhehoitajille, ja on kiinnostunut perhehoidon kehittämishankkeista eri kuntien kanssa.

Esitänkin, että Porvoon kaupunki selvittää vanhusten perhehoidon tarpeen ja mahdollisuudet, ja käynnistää perhehoitajien valmennuksen esim. yhteistyössä Perhehoitoliiton kanssa.

Porvoossa 18.4. 2007

Ulla-Leena Alppi

30.8. 2006

Kaupunginvaltuusto

Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko, ja sen liitteenä Kujanjuoksusta elämään - Päihdestrategian päivitys ovat asiakirjoja, jotka olisivat täällä valtuustossa ansainneet perusteellisen esittelyn.

Tunnettu tosiasia on, että hyvinvoivien lasten ja nuorten rinnalla elää suuri joukko pahoinvoivia lapsia ja nuoria. Nämä lapset ja nuoret yhteiskunnan todellisia huono-osaisia, haavoittuvia monellakin tavalla, ja sen vuoksi – jos heidän asemaansa ei paranneta – myös yhteisöä haavoittavia.

Selonteossa nostetaan keskeisimpinä esille kolme asiaa, joista ensimmäisenä perheneuvolatoiminnan käynnistämisen tärkeys. Perheneuvoloissa voitaisiin tukea ja auttaa lapsia, joilla on oppimis- ja kehityshäiriöitä ja niihin liittyvää psykososiaalista pahoinvointia, mutta jotka eivät tarvitse varsinaista psykiatrista hoitoa. Kyseessä olisi siis tärkeä ennaltaehkäisevä työ, jolla voitaisiin estää lasten varhaista syrjäytymistä.

Juuri tämä on niin Porvoossa kuin muuallakin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen tärkein haaste. Se on myös erittäin taloudellista ajattelua, sillä mikään ei tule niin kalliiksi kuin nuorten, tai jo lasten, putoaminen marginaaliin ja syrjäytyminen.

Pakko on kuitenkin sanoa, että varhaisen avun antaminen ei ole yksinomaan resursseista kiinni. Yhtä merkittävää on se millainen on auttamistyön kulttuuri. Uskalletaanko lapsille ja etenkin heidän vanhemmilleen tarjota tukea, vai väistetäänkö tämä vastuu väärän hienotunteisuuden nimissä. Tätähän tapahtuu jopa lastensuojelun avohuollon piirissä, siellä missä ongelmat voivat olla jo todella vakavia ja kertautuvia.

Toisena tärkeänä asiana selonteossa nostetaan esiin lisääntyvä monikulttuurisuus, maahanmuuttajia koskevat erityistarpeet. Avainasemassa on suomen kielen hallinta ja koulutus muutoinkin, sehän on paras tapa integroida maahanmuuttajat suomalaiseen ja porvoolaiseen yhteisöön. Olisin valtuustossa halunnut kuulla siitä, mitä parannuksia ollaan tekemässä esim. lukioihin valmentavan koulutuksen suhteen ja millaisella aikataululla. Samoin olisi tärkeää tietää onko Gammelbackan alueella hyväksi havaittu Famili-hanke laajentumassa muualle kaupunkiin. Ainakin Kevätkummussa olisi sille tarvetta ja kysyntää.

Hiljakkoin valtuustossa hyväksytyssä kaupungin strategiassa sanotaan monikulttuurisuuden olevan Porvoolle rikkaus. Niin se onkin, ja se asettaa kaupungille monipuolisesti vastuuta siitä, että täällä olisi hyvä asua ja elää myös maahanmuuttajana.

Kasvava päihdeongelma on kolmas selonteossa esille nostettu asia. Nuorten ja jo lasten lisääntyvän alkoholin käytön ei pitäisi olla erityinen taivastelun aihe meille aikuisille siinä mielessä, että kulttuurimme kaiken kaikkiaan on yhä alkoholimyönteisempi. Toiseksi, kun yli 200 000 ihmistä on joutunut tai vaarassa joutua pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle, kasvaa myös alkoholin ongelmakäytön vaara. Viinaveron taannoinen laskeminen oli eduskunnalta pöyristyttävä ja täysin vastuuton poliittinen valinta tämänkaltaisessa tilanteessa. Valinnan seuraukset ovat näkyvissä kaikenikäisten keskuudessa.

Porvoossa on tehty hyvää päihdevastaista työtä mm. perustamalla Nuorisoasema. Paljon muutakin on tehty.

Erittäin tärkeänä ennaltaehkäisevänä toimintana ajatellen ylipäätään syrjäytymistä pidän nuorten työpajoja ja Do it- työllistämistoimintaa. Sillä pyritään kiinnittämään nuoria opiskeluun ja työhön, tavalliseen arjen hallintaan. Olisi mielenkiintoista ja tärkeää selvittää myös esitettyä ajatusta työkoulusta, joka voisi olla teoriaopiskelua vierastaville nuorille mielekäs tapa opiskella ammattiin.

Myös marginaaliin pudonneita, rikosten tielle lähteneitä nuoria on aktiivisesti autettava normaaliin elämään. Siinä yksi hyvä apu olisi poliisin rinnalla toimiva sosiaaliohjaaja. Virka ei valitettavasti mahtunut sosiaali- ja terveyslautakunnan ensi vuoden talousarvioesitykseen, mutta pitäisi ehdottomasti saada viimeistään seuraavaan.

Selonteossa todetaan nuorten tarvitsevan vielä teini-iässä vanhempien tukea, ohjausta ja valvontaa. Erityisesti nk. lastensuojelunuorten kohdalla tuen täytyisi ulottua vielä reilusti teini-iän ylikin. Sijaishuollossa kasvaneita nuoria tutkineen sosiaalityön ja perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kallandin mukaan nuorten itsetuhoisuusriski on suurimmillaan itsenäistymisvaiheessa, mistä syystä hän esittääkin kuntien jälkihuoltovelvoitteen ulottamista nykyisestä 21 vuodesta 24 vuoteen. Osalla sijaishuollossa kasvaneista nuorista on noissakin vaiheissa esim. sijaisvanhempien vankka tuki turvanaan, mutta osa nuorista jää eri syistä yksin. Sosiaalityöntekijän yhteydenotto muutaman kerran vuodessa riittää aniharvoin tueksi nuorelle, jonka kasvua aikanaan on häiritty ja vahingoitettu.

Varminta olisi saada jälkihuoltovelvoitteen ikärajan nostaminen lastensuojelulakiin. Toivonkin, että eduskuntakäsittelyyn tulossa olevaan lastensuojelulain uudistukseen sisällytetään tämä muutos.

Porvoon Lasten hyvinvointiselonteon valmistanut työryhmä sanoo toivovansa, että selonteko ”kuluisi” päättäjien ja eri toimijoiden käsissä. Se on hyvä toive. Lasten hyvinvointi on sivistysvaltion tärkein mittari.

Kaupunginvaltuusto 28.2. 07

Ulla-Leena Alppi

Vammaispolittinen ohjelma sisältää runsaasti hyviä tavoitteita, mutta valtuutettuna olisin kiinnostunut myös tietämään konkreettisesti siitä, miten vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat. tällä hetkellä. Kuulemani mukaan kaupunginhallitus on ohjelmaa käsitellessään päättänyt niin vammais-kuin muidenkin ohjelmien seurannan ja raportoinnin toteuttamisesta. Tämän tiedon olisi hyvin voinut liittää valtuuston esityslistalle.

Oleellista joka tapauksessa on, että seuranta ja raportointi käynnistetään. Kun muutakin yhteistyötä vammaisten asioissa tehdään koulutuskuntayhtymien ja muiden ulkopuolisten tahojen kanssa, on varmasti mahdollista tehdä sitä myös seurannassa ja raportoinnissa. Olisi hyvä saada tietoa esim. siitä millä tavoin päiväkotien ja oppilaitosten opetussuunnitelmiin sisällytetään vammaisuutta käsitteleviä aiheita, millä tavoin vammaisten ihmisten omaa asiantuntemusta hyödynnetään tiedotustyössä ja asennekasvatuksessa, miten kaupunkisuunnittelussa paremmin huomioidaan heidän tarpeensa, mikä on vammaisten tarvitsemien palvelujen ja niiden tarpeen välinen suhde, mikä on todellinen henkilökuntavaje ajatellen vammaisten kuntouttamispalveluja, mitä tapahtuu vammaisten työllistämistavoitteille, millaisia koulutuspalveluja nykyisten lisäksi tarvitaan ja mitä on kehitteillä.

Mikä on Vammaisneuvoston rooli vammaisten asioiden ajajana, siitäkin olisi hyvä tietää enemmän.

Kaiken kaikkiaan -  missä on onnistuttu ja missä toisaalta ovat suurimmat pulmat ja tarpeet. Tästä me valtuutettuina tarvitsemme tietoa päätösten teon pohjaksi.

Päiväkirja

Kolumnit ja kirjoitukset

Kaupunginvaltuusto

Julkaisut

Ulla-Leena

Oma huone

Arkisto

Etsi

-->