Viimeiset neljä Porvoon vuosistamme asuimme viiden kilometrin etäisyydellä keskustasta. Tosi mukavassa talossa, mutta lähes olemattomien joukkoliikenneyhteyksien päässä. Busseja kulki muutama päivässä. Iltaisin kuuden jälkeen ei kulkenut ainuttakaan, ei myöskään viikonloppuina. Jos ei ollut polkupyöräkelejä olin täysin riippuvainen Markun kuljetuksista, koska en itse aja autoa. Tietysti on myös ekologian näkökulmasta aivan pöllöä, ettei joukkoliikenteen kehittämiseen satsata, vaan ihmiset pakotetaan yksityisautoilijoiksi.

Eipä siis ihme, että Tampereelle muutettuamme yksi mainioimmista asioista on ollut päästä toimivan joukkoliikenteen äärelle. Busseja kulkee usein ja lähes ympäri vuorokauden, ne ovat hyväkuntoisia ja siistejä, ja matkakustannuksetkin ovat kohtuullisia. Olen kyllä jo ehtinyt kuulla kritiikkiä siitä, että poikittaisliikennettä on liian vähän ja että hinnat voisivat olla edullisemmatkin. Paljon huonommista joukkoliikenneoloista tulleina meille Markun kanssa kirjaimista TKL ( Tampereen kaupungin liikennelaitos ) on kuitenkin tullut lähes pyhiä. Aina henkilöautoillut Markkukin kävi tänään hankkimassa TKL:n matkakortin ja aikoo aktiivisesti hyödyntää sen palveluita.

Huolta aiheuttava tieto on se, että palveluiden yksityistämisvimma ulottuu myös liikennepalveluihin. Joitakin bussilinjoja on jo yksityistetty ja painetta on enempäänkin. Sille ei ole järkiperusteita. Palvelun käyttäjän kannalta mikään ei tulisi parantumaan, mutta hinnat nousisivat taatusti. Haluan pitää TKL:n!

On kehuttava Tamperetta toisestakin asiasta. Ihmiset ovat ystävällisiä! Kaupoissa ja missä tahansa asioidessa he juttelevat ja hymyilevät. Olin jo unohtanut millaista on saada hyvää palvelua. Se tuntuu tosi mukavalta, itsekin oppii uudelleen kulttuurin, jossa ystävällisyys ei maksa mitään. Totta kai sitä kohtasi myös Porvoossa ja pääkaupunkiseudulla, mutta pakko on sanoa että erittäin paljon vähemmän. Välinpitämättömän tuntuista tai jopa ynseää suhtautumista on usein selitetty ihmisten juurettomuudella. Tiedä häntä, mutta ero on ilmiselvä. Sen muistan jo vanhastaan, että mitä pohjoisemmaksi kulku on käynyt, sitä mutkattomammalta ja inhimillisemmältä on kanssakäyminen ihmisten kanssa tuntunut.

Markun mielestä liikenteessä  (yksityisautoilussa ) sen sijaan on täällä enemmän aggressiivisuutta kuin liikenteessä pääkaupunkiseudulla, jossa kuulemma yhteispeli on sujuvampaa. Tälle en keksi mitään selitystä, sillä tuskinpa täällä autoja on suhteessa sen enempää kuin muuallakaan. Tarjosin kyllä jo selitykseksi Markulle sitä, että Tampere on seutuna hänelle tuntematon ja hänen oma suhteensa liikenteeseen voi olla täällä erilainen kuin tuikitutussa Helsingissä. Markku ei täysin tyrmännyt ehdotusta. Pitääpä kysyä myös tyttäreltä, joka on ajanut suunnilleen saman verran Tampereella kuin pääkaupunkiseudulla. Hänestä ei muuten ole ainakaan vielä tullut TKL:n suurta ihailijaa, tyttö niin tykkää huristella omalla kirkkaankeltaisella Tipillään…