Vauhdikasta on ollut, vaikka elämisen piti jotenkin rauhoittua. Turun siskoni tyttären tytär Laura oli meillä viettämässä syyslomapäiviä ja silloin kun on ekaluokkalainen kyseessä on lomailu tietenkin toimeliasta, vaikka hiljaisiinkin hetkiin tähdättäisiin. Erityisen paljon Laura piti sämpylöiden leipomisesta ja puusavotasta. Hän kantoi isoja sylyksiä takkapuita vajaan ja totesi, ettei yhtään väsytä. Myös lasten kulttuurikeskus Rulla ihastutti tyttöä ja meitä aikuisia myös. Rullassa oli Kalevala-teema. Uskomattoman hienosti viritetty näyttely, jossa lapset voivat askarrella luonnon materiaaleista, musisoida, lukea, ryömiä salaperäisiin majoihin keinumaan tai kirjoittamaan loitsuja. Verhon läpi saattoi myös kurkkia jännittävän näköistä Tuonelan maisemaa jokineen ja joutsenineen.

Turkulaisen sukulaistytön lähdettyä me puolestamme käväisimme Turussa katsomassa Antin ja Hannan pieniä tyttöjä ja toteamassa, että huippusuloisia ovat. Pian kolme vuotta täyttävä Isla on ilmoittanut, että hänestä tulee isona joko kokki tai balettitanssija. Aika kuluu nopeasti, totesi siihen hänen isänsä.

Tiistaina ja keskiviikkona oli ohjelmaa Helsingissä. Hellahuoneella ( neljän naisen lukupiirimme) meillä oli käsittelyssä Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, josta olimme ennakkoon kuulleet ylistäviä lausuntoja. Kirjan takakannen mukaan teoksesta on nopeasti tullut globaali hitti. Ehkäpä tämän olisi pitänyt hälyttää …  Meistä kukaan ei löytänyt kirjan mainostettua ihanuutta. Alkuasetelma, vanhan erakoituneen naisen ja pellon toiselle laidalle muuttavan nuoren naisen välille kehittyvä ystävyys on herkullinen, mutta tarina itse epäuskottava ja vailla draaman kaarta, kuten hienosti sanotaan. Mutta ei se mitään, lukupiirin naisten kohtaaminen on aina juhlaa

Huomenna lähden taas reissuun. Anjan mökillä Hauhossa kokoontuvat Ulvojat muutaman kuukauden tauon jälkeen ja itse kukin on jo ehtinyt odottaa tapaamista malttamattomana. Odotan ihania kierroksiamme, joista parin teema on sovittu jo ennakkoon, ja odotan pimenevää iltaa ja Kukkiajärven syksyisen mustaan veteen solahtamista. Tietysti myös hyvästä ruoasta ja viinistä nautiskelua. Ja kun Ulvojista ( sijais-ja adoptioäitejä) on kyse, on odotettavissa sekä vakavia että kepeitä tarinoita arjestamme nyt jo aikuistuvien lastemme vanhempina.

Sosiaalisen viikon päättää vielä lauantaina tehtävä kyläily ystävillemme Kaija Marialle ja Larille. Kiintoisat juttelut siis jatkuvat. Harmi vain, että joudun kaikkiin jutteluihin osallistumaan kähisevällä äänelläni. Äänen vuoksi en voisi minkäänlaista puhetyötä nyt tehdä, joten voin hyvällä omallatunnolla harrastaa kaikenlaista mukavaa. Ihan irti yhteiskunnallisista riennoistakaan en ole. Tunnin kuluttua nimittäin ollaan Markun kanssa lähdössä kulman takana sijaitsevalle Osuuskuntatalolle, jossa tänään kokoontuu Lamminpään vasemmisto. Kahdenkymmenenkahden vuoden tauon jälkeen olen mukana tamperelaispolitiikassa. Tuntuu melkein seikkailulta!

                                             ***

Nämä rivit kirjoitan iltakahdeksalta lämminhenkisen kokouksen jälkeen. Miten hyvältä tuntuikaan tavata vanhoja tuttuja, löytää hetkessä silta menneeseen, yhdessä koettuun, sekä näkymä tulevaan, yhdessä koettavaan. Nyt tunnen lopullisesti tulleeni kotiin.