Porvoossa valtuuston kokousta on siirretty pariin kertaan ja niinpä vasta eilen oli valtuuston kokous, jossa minulle myönnettiin ero valtuutetun tehtävästä sekä sosiaali - ja terveyslautakunnan jäsenyydestä. Työ molemmissa luottamustehtävissä oli mielenkiintoista ja tärkeää. Lautakunnassa sikäli mielekkäämpää, että siellä tehtävä työ on valmistelevaa ja yhteistyölle toisten ryhmien kanssa on paremmat mahdollisuudet. Kaikkiin tehtäviini suhtauduin tietenkin vakavasti ja minua ovatkin ilahduttaneet ja lämmittäneet ne viestit, joita porvoolaisilta on tullut sähköpostiini viikottain ja toisinaan päivittäin Porvoosta muuttoni jälkeen. Viesteissä ihmiset ovat kertoneet arvostaneensa tapaani toimia politiikassa. Viestejä lukiessani olen tuntenut hiukan syyllisyyttäkin siitä, että tehtävät jäivät kesken. Toisaalta minun on luotettava ja luotankin kannattajieni ymmärtävän sen, että elämässä tulee vaiheita, joissa on tehtävä ristiriitaiseltakin tuntuvia ratkaisuja.

Tilallani valtuustossa tulee jatkamaan Kalevi Väisänen ja lautakunnassa Paula Ojala - Ruuth, molemmat kokeneita toimijoita, jotka suhtautuvat tehtäviinsä vastuuntuntoisesti. Heille toivotan onnea ja voimia, syksystä laman varjossa tulee varmasti rankka.

Täällä Tampereella on vietetty paitsi Tampere-päivää, myös kaupungin 230-vuotisjuhlia. Runsaasta juhlapäivän tarjonnasta valitsin Tampereen likat- ohjelman eli kävelykierroksen naisaiheisten julkisten veistosten parissa. Näsinkallion Pohjan neidosta edettiin kohti Minna Canthin muistomerkkiä ja muita patsaita ja muistomerkkejä, joissa naista on kuvattu joko äitinä, muusana, työntekijänä tai yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Päivässä oli nostalgiaakin, koska etsimättä tulivat mieleen kolmenkymmenen vuoden takaiset Tampereen 200-vuotisjuhlat. Olin tuolloin paitsi kaupunginvaltuutettu myös kansanedustaja ja muistan että juhlapäivään liittyi sekä arkisia työtehtäviä että 200-vuotisjuhlintaa. Iltaohjelman hauskana yksityiskohtana muistan hotelli Rosendahlin juhlaillalliset ja tanssilattian, jossa tasavaltalaiseen tyyliin jammailimme vierekkäin Ruotsin kuningatar Silvian kanssa zambalaijaa. Silvia oli tuolloin nuori nainen ja minä vielä vähän nuorempi.

Tämän päivän kulttuurikierroksella tapasin muutamia tamperelaistuttujakin ja sain päivitystä Tampereen kuntapolitiikkaan. Muun muassa kuulin, että lopettamisuhan alla ollut Lamminpään sivukirjasto saisi jatkaa toimintaansa valtuustoryhmien neuvottelun  tuloksena. Lehtien mukaan lopettamispaineita kuitenkin yhä on. Kyseinen kirjasto on aivan kotikulmillamme. Pieni, viihtyisä, hyvän palvelun kirjasto idyllisessä vanhassa puutalossa. Sanomattakin on selvää, että me Markun kanssa liitymme taisteluun kirjaston säilyttämisen puolesta mikäli sellainen taistelu edessä on.