Eilen vietettiin kirjan ja ruusun päivää, josta on Suomessakin kehkeytynyt tilaisuus nostaa esille kirjaa muulloinkin kuin syys- ja joulusesonkien aikaan. Sinänsä omituinen tuo muistaakseni Espanjan Kataloniasta kotoisin oleva perinne, jossa nainen antaa miehelle kirjan ja mies naiselle ruusun. Minä en saanut ruusuja, vaan sain kirjan Markun pojalta Antilta. Hänen Turussa sijaitsevaan antikvariaattiinsa oli kulkeutunut Virginia Woolfin harvemmin liikkuva teos Runoilijan koira ja sen Antti oli huomannut laittaa sivuun minulle Woolfin kerääjälle. Runoilijan koira tulee vuorollaan sulateltavaksi, mutta eilen luin aivan toisen tyyppisen kirjan. Uunituore teos on nimeltään Kohdakkain - sijaisvanhempien tuntoja ja tarinoita. Kirjan on toimittanut Marja Kaskela ja sen kustantaa lastensuojelun erityisosaamisen keskus Pesäpuu ry. kymmenvuotisen toimintansa kunniaksi. Nimensä mukaisesti kirja antaa äänen sijaisvanhemmille. Viisitoista erilaista tarinaa siitä mitä tämä erilainen vanhemmuus on antanut, mitä vaatinut. " Kenen kaikkien kanssa sijaisvanhemmuudessa pitääkään olla kohdakkain - lapsen kanssa, muiden aikuisten, itsensäkö kanssa ennen kaikkea?" Näin kysytään takakannen tekstissä ja kokemuksellisia vastauksia löytyy sisäsivuilta. Kirjoittajien joukossa olemme mekin Markun kanssa ja hän vastaa myös kirjan kauniista ulkoasusta. Proosatekstien lomaan sijoitetut Marja Kaskelan runot eivät taatusti jätä koskettamatta ketään joka on elänyt lähellä sijoitettua lasta.

Turun reissullamme pääsin pitämään sylissä reilun viikon ikäistä tyttövauvaa ja liikuttavaa oli sekin kohdakkain olo. Onnellista nähdä hyvinvoiva vauva ja vielä onnellisempaa tietää miten hyville vanhemmille hän on syntynyt.